”Apua, lapseni puhuu growia!” – 5 faktaa Growtopiasta

”Apua, lapseni puhuu growia!” – 5 faktaa Growtopiasta

Montako weeällää maksavat angel wingsit? Missä maassa farmattiin kylpyammeita tänään? Kuinka paljon voittoa tuli tradessa? Kuka sai adit keneltä ja mitä sitten tapahtui?

Koululaisten perheissä kyllä tiedetään, mikä on tällä hetkellä pelien kuningas. Jos itse lapsena koulusta tultuani tartuin heti takki päällä puhelimeen (lankapuhelimeen, tietysti) ja soitin koulukavereilleni, omat lapseni tarttuvat kännykkään ja sukeltavat Growtopiaan (jos peliaika ja –päivät sallivat). Ja he eivät vain sukella sinne, vaan elävät peliä ja puhuvat growia, aamusta iltaan.

Itselläni on ollut periaatteena ymmärtää edes vähän kaikkia lasten suosimia pelejä, vaikken pelaamisesta niin itse muuten välitäkään. Ja ”Growin” kohdalla se on todella kannattanut. Minut on kelpuutettu mukaan peliin, joka on huikea yhdistelmä rakentelua ja strategiaa (kuten Minecraft tai Sims), viljelyä ja kaupankäyntiä (Hayday, Farmville), verkostoitumista ja vuorovaikuttamista (Second Life, Facebook) ja – koska pelikumppanini ovat enintään 10-vuotiaita – silkkaa anarkiaa ja sekoilua ja huumoria.

Lasten loputon innostus sai tutkimaan pelin maailmaa ja taustoja vähän tarkemmin. (Eilen esimerkiksi luin iltasaduksi pojalle pelin kehittäjän blogitekstejä…) Tässäpä viisi faktaa Growista:

  1. Growtopia on kahden yrittäjä-kehittäjän tuote, vasta pari vuotta sitten syntynyt. Idean isä Seth Robinson asuu Japanissa ja työpari Mike Hommel Kaliforniassa – eivätkä he tiettävästi ole koskaan tavanneet toisiaan livenä. He tekevät töitä kirjaimellisesti vuoroissa, kumpikin omalla aikavyöhykkeellään.
  2. Growiin perustettujen maiden määrä lasketaan miljoonissa – viime joulukuussa tekijöiden ilmoituksen perusteella luku oli 95 miljoonaa. Samanaikaisia pelaajia Growtopiassa on parhaimmillaan jopa 50 000.
  3. Growtopia on ”täydellinen freemium-peli”. Se tarkoittaa, että pelissä voi tehdä mitä tahansa ilman oikeaa rahaa. Rahaa kilisee silti tekijöiden kassaan kohtuullista tahtia – esimerkiksi AppStoressa peli on parhaillaan 8. tuottoisin peli.
  4. Growin lento on ollut niin nopeaa, että siitä ei ole markkinoilla vielä ainuttakaan oheistuotetta. Siis ei ensimmäistäkään! Ero esim. Angry Birdseihin on mieletön.
  5. Growtopian ikäraja on muuten 12. Jännä, että tästä ei ole kohkattu yhtä paljon kuin vaikka Facebookin ikärajasta? Suositus perustuu hyvin amerikkalaisilta tuntuviin perusteluihin, jotka löytyvät esimerkiksi AppStoresta: ”lievää tai satunnaista alastomuutta, väkivaltaa, uhkapelaamista”. Itse olen peliin tutustuttuani todennut sen lapsilleni sopivaksi. (Ja, huom, suhtaudun huomattavasti vakavammin esimerkiksi konsolipelien ikärajoihin ja niiden perusteisiin, etenkin kun puhutaan todellisesta väkivallasta sen sijaan, että piirrosukko rikkoo nyrkillä seinää.)
Hoitovapaa ja osa-aikatyö, näin sen teet

Hoitovapaa ja osa-aikatyö, näin sen teet

Olen vajaan vuoden elänyt arkea, jossa on mukana kaksi aikuista ja kolme liikkuvaa työtä sekä kolme lasta. Lapsista kaksi on alle kouluikäistä kotona hoidettavaa, ja lapsilla on harrastuskertoja viikoittain vähintään kymmenen. Puhe ruuhkavuosista on saanut ihan uuden merkityksen, kun aikuiset vaihtavat eteisessä vetovuoroja, autonavaimia ja lapsia joskus viisikin kertaa päivän aikana.

”Hoitovapaan” ja osa-aikatyön yhdistäminen on silti ollut paras päätös koskaan. Uskon, että erilaiset joustavat työsuhteet voisivat onnistua lukuisilla työpaikoilla, jos niitä vain uskaltaa ehdottaa. Ennakkoluuloja on paitsi työnantajalla, usein myös tekijöillä itsellään. Tässä omat selviytymisvinkkini.

Anna tilanteen elää. Sovi työajan lyhentämisestä tai muista työnkuvamuutoksista määräajaksi, koska omaa ja perheen jaksamista on vaikea ennustaa.

Pidä kirjaa työajastasi, koska tuntilaskuri antaa välittömän varoituksen, jos kuvio on riistäytymässä käsistä. Työajan kirjaamisella on myös yllättävän iso henkinen vaikutus: kun tuntimäärä ylittyy, se antaa joskus myös perfektionistille luvan ottaa rennosti, vaikka kaikki työt eivät olisikaan valmiiden kasassa (etenkään kun ne eivät koskaan ole). Kirjaa myös työsi tulokset. Vaikka pomo ei niistä vaatisi dokumentteja, lista suorituksista on hyvä selkänoja – esimerkiksi silloin kun sovitut osa-aikaisuuden kriteerit eivät enää riitäkään.

Raha. Muista, että pienempiä tuloja verotetaan vähemmän. Selvitä tarkkaan tukimahdollisuudet. Me esimerkiksi saamme sekä kotihoidontukea että joustavaa hoitorahaa, vaikka molemmat aikuiset ovat töissä (osa-aikaisesti).

Tukiverkostot. Kukaan ei selviä ilman apua. Ota vastaan kaikki tarjolla oleva tuki sukulaisilta, naapureilta, kavereilta ja lasten kavereiden perheiltä. Kaikilla on mahdollisuus virittää jonkinlainen verkosto, sillä apu ei tarkoita vain lastenhoitoa – muista myös kimppakyydit, leikkitreffit ja kauppa-apu. Tarjoa itse apua aina kun voit, koska sitä kuitenkin olet kohta itse pyytämässä.

Tekniikka. Perheen arkea helpottavia välineitä on vaikka kuinka paljon, opettele käyttämään niitä. Meillä toimivat ainakin nämä:

  • Skype, Whatsapp: Perheen sisäinen viestintä ja kimppakyytipostit.
  • Wunderlist: Todo-listat, myös jaettuna. Jaettuihin listoihin kirjataan kaikki puuttuvista kurahousuista auton huoltoon – se kirjaa, joka muistaa; se tekee, joka ehtii.
  • Kalenterit: Meillä aikuisten kalenterit on jaettu ristiin, molemmat näkevät toistensa menot, yhteisille on omat tunnusvärinsä ja harrastukset ajetaan kalenteriin suoraan Nimenhuudosta. Harrastusliikenne ja lasten muut menot kirjataan viikoksi kerrallaan tussitauluun seinällä – osin kuvasymboleilla, että lukutaidottomatkin perheenjäsenet pysyvät kärryillä. Väitän, että myös lapset tarvitsevat ikätasoistaan kalenteria, ettei arki vaikuta liian kaoottiselta.
  • Puhelin- ja videoneuvottelut: Jos voit, käytä kaikessa mihin kehtaat. Matkustamiseen käytetty aika on enimmäkseen hukattua.

Suunnittele. Varaa kalenterista aikaa työmenojen lisäksi myös vapaa-ajalle, sekä perheen että henkilökohtaiselle. Kokemukseen nojaten väitän, että myös nukkumiselle kannattaa ajoittain kalenteroida aikaa.

Unohda virka-aika. Töiden kantaminen kotiin on nykyaikaa. On täysin typerää istua toimistolla tiettynä aikana, jos jotkut tehtävistä tekee tehokkaammin kotona illalla kun lapset ovat nukahtaneet. Seuraa ajankäyttöäsi (vrt. tuntien kirjaaminen edellä) ja etsi tehokkaimmat paikat ja ajat työnteolle. Älä silti eristäydy. Varaa tarpeeksi aikaa esimerkiksi kasvokkaisille työpalavereille, niissä kun tärkein osuus on usein vapaamuotoinen rupattelu ennen ja jälkeen.

Nauti. Kun istut lapsen kanssa hiekkalaatikolla keskellä arkipäivää, vailla murhetta hukatuista uramahdollisuuksista tai henkilökohtaisesta konkurssista, pieni kaaos arjessa alkaa tuntua vaivan arvoiselta.

Mitä olen oppinut projekteista

Mitä olen oppinut projekteista

Huolellisesti määritelty projekti on kankea ja vanhanaikainen. Ketterästi etenevä projekti on amatöörimäistä sähläystä.

Projektiryhmän jäsenen unohtaminen kokouskutsusta on henkilökohtainen loukkaus. Kokoukseen kutsuminen hankaloittaa ikävästi oikean työn tekemistä.

Projektimateriaalin lähettäminen sähköisesti tukkii sähköpostin tarpeettomasti. Materiaalin säilöminen intraan tarkoittaa, ettei se löydy enää koskaan.

Sähköpostin lukeminen kokouksen aikana on epäkohteliasta, paitsi jos minä luen ja ihan vähän vain. Sähköpostia voi kirjoittaa, jos ei naputtele kovaäänisesti.

Video- ja puhelinneuvottelun tärkein osuus alkaa sitten, kun yhteys on neuvottelun jälkeen katkaistu.

Kokousmuistion kirjoittaja tekee todelliset päätökset. Sillä ei ole kuitenkaan merkitystä, koska muistio on säilötty intraan.

Projektista tiedottaessa pitää muistaa, että tärkeintä on se, että tieto saavuttaa kaikki oikeat henkilöt. Tiedon lasketaan saavuttaneen oikeat henkilöt vain, jos henkilöt saavat tiedon toivomallaan hetkellä, haluamaltaan taholta, siinä muodossa kuin ovat tottuneet.

Projekti on onnistunut, jos kukaan ei ole sitä mieltä, että projekti on epäonnistunut. Epäonnistuneista projekteista opitaan se, että epäonnistuneista projekteista ei koskaan opita mitään.

Pelastakaa naiset pullatalkoilta

Pelastakaa naiset pullatalkoilta

Kuinka kauan ajattelit olla lapsen kanssa kotona?

Kyllä sun kelpaa, kun puoliso auttaa noin paljon.

Miten ne siellä kotona pärjäävät ilman sinua?

 

Tarvitsetko apua lasten kanssa?

Pyytäisitkö puolisoasi tuomaan lisää varavaatteita tänne päiväkotiin?

Onpa kiva, että vietät lasten kanssa noin paljon aikaa.

Arvaatko, kummat kysymykset on esitetty minulle ja kummat miehelleni? Onko se niin surkean ilmeistä kuin pelkään sen olevan?

Melkein kaikki lapsiin liittyvä on kovin sukupuolittunutta. Vastasyntyneen isää onnitellaan konjakkipullolla, äidille tuodaan vauvanvaatteita. Neuvolassa terveydenhoitaja puhuu vain äidille, mutta turvaistuinkaupassa isäkin on jo asiantuntija (”Äiti varmaan päättää värin?”). Vanhempainyhdistyksessä äidit hoitavat arpajaismyyntiä ja isät kantavat tuoleja jumppasaliin.

Aika kaukana ollaan vielä siitä, että lapsella olisi kaksi vanhempaa yhden äidin ja yhden isän sijasta. Ja siitä, että kahden äidin tai isän perheet eivät enää aiheuttaisi niin paljon hämmennystä – ”kummalle se konjakkipullo pitää antaa?”

Kuka hyötyy siitä, että vanhempien roolit on betonoitu johonkin ikiaikaisiin muotoihin?

Kannatan tiukasti kaikkia tukiin ja etuihin liittyviä ohjauskeinoja, joilla vanhemmuuden tasa-arvoa edistetään. Valinnanvapauden rajoittamisesta on turha kitistä, koska perheiden ”omia valintoja” ohjaavat yhteiskunta ja kulttuuri, eikä niiden tasa-arvoistumisessa ole lopultakaan edetty kovin paljon 50-luvulta. Perheiden sisäinen tasa-arvo vaikuttaa koko yhteiskuntaan esimerkiksi siten, että rooli kotona on suoraan yhteydessä palkkatasoon, eläkekertymään ja asemaan työpaikoilla. Jos perheessä ei jaeta tasan, sitä ei tasan tehdä missään muuallakaan.

Ostan naistenpäivän ruusun itselleni sinä päivänä, kun joku pyytää miestäni leipomaan pullaa urheiluseuran turnauskahvioon.