Pelastakaa naiset pullatalkoilta

Kuinka kauan ajattelit olla lapsen kanssa kotona?

Kyllä sun kelpaa, kun puoliso auttaa noin paljon.

Miten ne siellä kotona pärjäävät ilman sinua?

 

Tarvitsetko apua lasten kanssa?

Pyytäisitkö puolisoasi tuomaan lisää varavaatteita tänne päiväkotiin?

Onpa kiva, että vietät lasten kanssa noin paljon aikaa.

Arvaatko, kummat kysymykset on esitetty minulle ja kummat miehelleni? Onko se niin surkean ilmeistä kuin pelkään sen olevan?

Melkein kaikki lapsiin liittyvä on kovin sukupuolittunutta. Vastasyntyneen isää onnitellaan konjakkipullolla, äidille tuodaan vauvanvaatteita. Neuvolassa terveydenhoitaja puhuu vain äidille, mutta turvaistuinkaupassa isäkin on jo asiantuntija (”Äiti varmaan päättää värin?”). Vanhempainyhdistyksessä äidit hoitavat arpajaismyyntiä ja isät kantavat tuoleja jumppasaliin.

Aika kaukana ollaan vielä siitä, että lapsella olisi kaksi vanhempaa yhden äidin ja yhden isän sijasta. Ja siitä, että kahden äidin tai isän perheet eivät enää aiheuttaisi niin paljon hämmennystä – ”kummalle se konjakkipullo pitää antaa?”

Kuka hyötyy siitä, että vanhempien roolit on betonoitu johonkin ikiaikaisiin muotoihin?

Kannatan tiukasti kaikkia tukiin ja etuihin liittyviä ohjauskeinoja, joilla vanhemmuuden tasa-arvoa edistetään. Valinnanvapauden rajoittamisesta on turha kitistä, koska perheiden ”omia valintoja” ohjaavat yhteiskunta ja kulttuuri, eikä niiden tasa-arvoistumisessa ole lopultakaan edetty kovin paljon 50-luvulta. Perheiden sisäinen tasa-arvo vaikuttaa koko yhteiskuntaan esimerkiksi siten, että rooli kotona on suoraan yhteydessä palkkatasoon, eläkekertymään ja asemaan työpaikoilla. Jos perheessä ei jaeta tasan, sitä ei tasan tehdä missään muuallakaan.

Ostan naistenpäivän ruusun itselleni sinä päivänä, kun joku pyytää miestäni leipomaan pullaa urheiluseuran turnauskahvioon.

 

Inka Partanen