Eroon lohtuostoista ja hamstraamisesta – #ostolakko2019

Tein tälle vuodelle uudenvuodenlupauksen ostamattomuudesta. Toisin kuin aiemmat (lukemattomat) lupaukseni, tämä on herättänyt lähipiirissä tosi paljon kysymyksiä ja mahtavia keskusteluja. Omakin pää surisee aiheeseen liittyen, joten yritän jonkinlaista seurantaa. Instapostaukset tuskin riittävät, sanottavaa on aika lailla. (Ja täällä näyttää olevan tilaa, edellinen päivitys 3,5 vuotta sitten…)

Miksi (hitossa)?

On niin kovin keski-ikäistä ja keskiluokkaista saada ilmastomyönteinen ja kulutuskriittinen herätys ja vielä meuhkata siitä äänekkäästi siellä täällä sosiaalisessa mediassa. Satunnaisesti huomaan pitäväni kaiken maailman konmari- ja ekoinnostuksia pipertelynä, jonka tavoitteena on ostaa itselle puhdas omatunto. Että on tekopyhää teeskennellä tekevänsä asioita oikein, kun istuu tavarakasan päällä ja kuluttaa enemmän kuin melkein kukaan melkein missään maailman kolkassa.

Yritän kuitenkin olla kyynistymättä, sillä perusteet ostolakolle ovat kuitenkin ihan todellisia. Ihan oikeasti uskon, että valinnoillamme on väliä. Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että muutoksia pitää tehdä – myös niitä pieniä.

Henkilökohtaisesti ahdistaa vietävästi, kun pitää koko ajan ostaa. Ahdistaa, kun huomaan ostavani jotain piristääkseni itseäni (tai muita). Ahdistaa, kun huomaan olevani kuin mikäkin pula-ajan mummu, jolla pitää olla aina kolme pakettia kahvia varalla, ettei vaan pääse loppumaan. Ja kun ahdistaa, pitää voida tehdä asialle jotain.

Tiedostan kovin kirkkaasti, että on etuoikeutettua päästä valitsemaan, kulutanko vai enkö. Tiedostan senkin, että yksittäiset jätin-ostamatta-halvan-puseron-uhraukset ovat aika pieni rikka maailman tuhoon johtavassa valintojen vyöryssä. Että sitten kuitenkin oleellisempaa olis miettiä sähkönkulutusta, asumismuotoa ja matkustamista… Toisaalta ei suinkaan ole tarkoitus hankkia itselle sädekehää yksittäisellä lakkoprojektilla, vaan tarkoitus on oppia ajattelemaan toisenkin kerran, niin kaupassa kuin elämässä yleisemminkin. Samalla voi tehdä myös niitä isompia valintoja, eiväthän nämä toisiaan ulos sulje.

Ilahduttavaa on sekin, että tästä ”meuhkaaminen” on nyt jo herättänyt muissa vastakaikua ja jopa vastaavantyyppistä innostusta. Lakkomarssille siis!

Mistä luovun?

En osta itselleni mitään koko vuoden aikana. Ja kun kuitenkin ostan jotain, julkaisen kaiken minkä ostan. Tämä toivottavasti johtaa siihen, että ostan sellaista, joka on välttämätöntä ja joka tuotteena täyttää edes jonkinlaiset kestävien valintojen kriteerit.

Mitä tarkoittaa ”itselleni”? Ostolakko koskee kaikkea aineellista, jonka vain minä tarvitsen. Se ei siis koske hankintoja lapsille eikä perheen yhteiskäyttöisiä kulutustuotteita, kuten pyykinpesuainetta tai hammastahnaa. Sisäinen lakkovahti valvoo kuitenkin mm. sisustushankintoja eli ”perheelle” ostettavien asioiden pitää olla sellaisia, jotka joku muukin perheenjäsen voisi älytä tarvita. Koska perheessä on kolme poikaa ja aviomies, tämä tuskin pitää sisällään uusia käsipyyhkeitä tai huonekasveja… Myös kirpputorihankinnat ovat kiellettyjä. Luvallista on siis ostaa omaan käyttöön vain ruokaa, juomaa ja palveluita.

Mitä tarkoittaa kestävä valinta? Itselleni se tarkoittaa hankintoja, jotka ovat mahdollisimman ekologisia, mielellään vegaanisia, vähän pakattuja ja reilusti tuotettuja. Tuotteen pitää olla välttämätön ja kestää käytössä mahdollisimman pitkään. Lähituotannollakin on pieni painoarvo, mutta minulle se syntyy kuljetuskustannuksista, ei niinkään siitä että haluaisin tukea työllisyyttä enemmän paikassa x kuin paikassa y tai uskoisin, että kotimaisuus jotenkin automaattisesti tarkoittaa parempaa laatua. En ole valmis menemään valintojeni vuoksi äärimmäisyyksiin – en siis tule kehräämään omia villapaitojani – enkä käyttämään kohtuuttomasti rahaa. Tarkoitus olisi kuitenkin kyetä luopumaan monestakin tuotteesta kokonaan, kun nyt kotoa löytyvät loppuvat tai kuluvat loppuun.

Miksi ihmisellä on neljä deodoranttia? No siksi, että on varsin todennäköistä, että kaikki deodoranttitehtaat menevät yhtä aikaa konkurssiin.

Miksi ihmisellä on neljä deodoranttia? No siksi, että on varsin todennäköistä, että kaikki deodoranttitehtaat menevät yhtä aikaa konkurssiin.

Inka Partanen