Kokemuksia palashampoosta – #ostolakko2019 ensimmäinen hankinta

Ensimmäisenä loppui shampoo.

Shampoo olisi helposti laskettavissa meillä ”perheen yhteisiin puhdistusaineisiin”, jolloin olisin omien sääntöjeni perusteella voinut jättää sen ostolakon ulkopuolelle. Shampoota kuluu meillä (ja minulla!) kuitenkin todella paljon: pesen hiukset käytännössä päivittäin, joskus urheilun vuoksi jopa kahdesti. Tästä syystä päätin hyvin nopeasti, että yritän saada ostolakko-innostuksessani jotain rotia ainakin omaan tukanpesuuni.

Sivumennen sanoen samaan aikaan shampoon kanssa loppui nyt myös hoitoaine, siis se sellainen pesun yhteydessä päähän levitettävä. Ajattelin, että tulisin jatkossa toimeen ilman sitä. Joitain hiuksiin jätettäviä hoitosuihkeita kyllä yhä kaapeista löytyy. 

Muutama vuosi sitten kokeilin palashampoota jossain säästövimmassani, ja se oli oikein hyvä kokemus, pala riitti ihan loputtomasti. Mutta sitten taas lipsahdin takaisin muovipullotettuihin markettituotteisiin.

Nyt ostin Flown rasulsavi-suola-shampoopalan, 10,90 euroa paikallisessa luontaistuotekaupassa. Tuote täyttää kirkkaasti kaikki lakkoilijan optimiostoksen kriteerit: se on jokseenkin välttämätön, ehdottoman ekologinen, muoviton, lähellä tuotettu (kotimainen) ja riittoisa. Valitsin vielä vegaanivaihtoehdon, kaikki palat kun eivät kuulu tähän nippuun hunajan vuoksi.

Koska palashampoon käyttö herättää (ainakin minussa) epäluuloja ja saippuapohjaisen tuotteen käyttö vaatii ihan valmistajankin mukaan hiusten tottumista, ohessa kokemuksiani startista. Valmistajahan suorastaan lupaa, että ekoina päivinä hiukset tahmaantuvat ja käyttäytyvät muutenkin oudosti, mutta jatkossa tähän olisi luvassa helpotusta.
(Aiemmin käyttämäni pala oli erityyppinen, silloin en muista tahmeutta kokeneeni.)

Itseäni houkutti kaiken kiistattoman ekologisuuden ja edullisuuden lisäksi se, että hiuksille luvattiin palashampoolla tuuheutta. Oman tukkani kanssa kun olen tottunut siihen, että ensin vaivalla pesen ja hoidan hiukset kiiltäviksi ja puhtaiksi (=liukkaiksi ja litteiksi) ja sitten käytän röykkiön hoito-, suoja- ja muotoilutuotteita, jotta ne olisivat tuuheat ja näyttävät. Mitä järkee? No, hiustuotevalmistajan näkökulmasta paljonkin…

Tavoitetasolla houkuttelisi sekin, että voisin vähentää hiusten pesun kertoja. Että oikeasti voisi olla monta päivää pesemättä päätä, mikäli se ei vaikka hikoilun vuoksi ole välttämätöntä.

Pakko vielä myöntää, että lukemattomien shampoo-googlailujeni jälkeen kiinnostelemaan jäi myös ns. #nopoomethod eli täydellinen shampoosta luopuminen. Olen siis sekoamassa lopullisesti 🙂 Tämän kokeilun taidan kuitenkin jättää tuonnemmaksi, esimerkiksi loma-aikaan, jolloin voin vetäytyä likaisen tukkani kanssa vaikka mökille…

Palashampoo, päivä 1. ”Jaa, tämähän todellakin tekee hiukset tahmeiksi”

Pesen hiukset palalla tuplasti vaahdottaen ja huolella huuhtoen, kuten ohjeessa vinkataan. Tukka jää niin tukevalle tahmalle, että hiukset eivät föönattaessa tunnu kuivuvan lainkaan eikä muotoilutuotteita tarvitse ajatellakaan. Toisaalta tukkaa tuntuu olevan paljon enemmän kuin ennen, oho! Yllättäen hiukset eivät näytä yhtään siltä miltä tuntuvat ja kun sitaisen ne nutturalle, kukaan ei taatusti huomaa mitään eroa. Tukka myös pysyy tahman voimalla paikoillaan tukevammin kuin koskaan, ihan aamusta iltaan 🙂

Pitkän päivän iltana tukka yhä ok, mutta naama näyttää melko uupuneelta.

Päivä 2. Sooda avuksi, selvää edistystä

Luen jostain (se kuuluisa jostain), että soodapesulla voisi vauhdittaa hiusten puhdistumista ns. vanhoista pesuaineista. Ei kun kokeilemaan. Huuhtelen siis ennen palapesua hiukset isolla mukillisella vettä, johon sekoitan ruokalusikallisen soodaa. Jos haluat olla minua fiksumpi, teet sotkun lämpimään veteen jääkylmän sijasta, luultavasti hieman miellyttävämpää tuo huuhtelu sitten 🙂 Tämän jälkeen taas tuplavaahdotus.

Tukka tuntuu nyt jo paremmalta. Tahmeutta on edelleen, mutta ehkä puolet vähemmän ja saan hiukset föönillä kuivan tuntuisiksi. Minulla on tapana harjata hiukset suoriksi kosteina, koska taipuisa tukka on muuten ärsyttävän pörröinen – tällä tukalla se ei kuitenkaan vielä onnistu tai muuten Tangle Teezer kiskoo puolet tukasta mennessään. Lopputulos: pää näyttää ihan puhtaalta, mutta hieman rehottavalta. En uskalla käyttää mitään muotoilutuotteita vielä, jos se vaikka hidastaa tukan tottumista (?!), joten nutturapäivä taas. Huom! Soodapesuun liittyen kannattaa lukea tämä mainio kriittisempi artikkeli.

Päivä 3 ja 4. Tuleekohan tästä mitään?

Hiustenpesun rutiini alkaa syntyä, mutta edistystä odottelen yhä. Hiuksiin jää perustahmeus, eivätkä sormet tahdo mennä tukasta läpi kuivanakaan, harjasta nyt puhumattakaan. Hiukset näyttävät edelleen ihan siedettäviltä, joskin pörröisiltä, mutta alan miettiä, tuleeko tästä tämän parempaa. Tahmeudesta pitäisi päästä eroon. En viitsi yrittää pidentää pesuväliäkään, osin hikilenkkien vuoksi, osin siksi, että toivon useampien pesujen jouduttavan hiusten tottumista.

Ei se nyt pahalta näytä vieläkään. Olisi tietysti mukavaa, jos sitä myös voisi esimerkiksi harjata.

Päivä 5. No nyt! NYT!

Puoliepätoivoisen tahmatukka-googlailuni ansiosta löydän netistä vinkin siitä, että omenaviinietikkahuuhtelu voisi helpottaa tahmaisuutta ja muutenkin hoitaa hiuksia. Tällä idealla on tietenkin myynnissä kaikenlaisia kaupallisia tuotteita, mutta ostolakkohengessä luotan tee-se-itse-menetelmiin: lantraan suihkepullossa muutamaan desiin vettä pari ruokalusikallista omenaviinietikkaa. Suihkussa pesun jälkeen suihkin hiukset tällä (melko tymäkän tuoksuisella) nesteellä ja huuhtelen. Toistan vielä toisenkin kerran.

Lopputulos ei ole dramaattisesti, mutta riittävän selvästi kuitenkin erilainen. Sormet menevät hiuksista läpi jo suihkussa, vaikka tukka melko jäykältä tuntuukin. Hiusten harjaus kosteana onnistuu ja föönin jälkeen pää on lähes normaali, joskin paljon tuuheampi kuin ennen. Tukka on yhä aavistuksen tahmea, mutta vain aavistuksen. Latvat tuntuvat kuivilta, joten jotain öljyä taidan niihin lisäillä myöhemmin. Olen kuitenkin tosi iloinen – tämähän alkaa toimia!

Päivä 6: Läträän ja onnistun!

Hetken mielijohteesta päätän kokeilla vielä viinietikkaa roimempana annoksena. Pesen hiukset palalla varovasti vain tyvet vaahdottaen ja sen jälkeen lorottelen etikkavettä päähän ihan reilulla kädellä. Lopputulos: täydellinen! Hiukset tuntuvat puhtailta ja näyttävät puhtailta. Hiukset myös tuntuvat tuuheilta ja mikä hauskinta, taipuisa tukka vetää kiharalle latvoista, mitä se ei ole luonnostaan tehnyt sitten lapsuuden. Palashampoo & viinietikka ovat ehdottomasti jatkossa! Hoitoainetta en rinnalle edes kaipaa, se kruunaa suorituksen.

Teen varmasti myöhemmin vielä pidemmän aikavälin päivityksen palashampoomenestyksestäni, mutta nyt sentään uskallan sanoa, että pidempi aikaväli on odotettavissa.


Inka Partanen