Paras meikinpoistoaine löytyi keittiöstä

Ostolakko-projektini tarkoituksena on vähentää ylimääräistä kulutusta ja oppia tekemään fiksumpia valintoja – ei siis suinkaan ole tarkoitus luopua kaikesta. Hyvin nopeasti olen kuitenkin pääsemässä luopumisen makuun, ja se on mahtavaa!

Tähän mennessä olen luopunut tavanomaisesta shampoosta ja hoitoaineesta. Seuraavaksi saivat mennä perinteiset kasvojenpuhdistusmenetelmät.

En oikeasti ole koskaan ollut mikään purnukka-addikti. Olen (tällä alueella) pihi, eikä aihe kiinnosta pätkän vertaa, joten esimerkiksi kasvorasvojen ja ties minkä silmänympäryssysteemien kanssa olen täysin kuutamolla. Ostan muutamia perustuotteita yleensä ihan marketeista ja kriteereinä ovat tähän asti olleet lähinnä edullisuus ja tuoksuttomuus. Olen kantanut jonkinlaista huonoa omatuntoa epäekologisista ja vastuuttomista ostoistani, mutta toisaalta vierastan sitäkin, että antaisin itselleni luvan kuluttaa kuten ennen vain valitsemalla kestävämmin (joten en ole tehnyt asialle mitään!).

Meikkaan, kyllä, mutta muuten lähinnä puhdistan kasvot ”jollain” ja kosteutan ”jollain”. En siis todellakaan ole luonut mitään naistenlehtien ihannoimaa ”suhdetta” naamapurkkeihini. Mieluiten olisin kokonaan ilman.

Ilman meikkiä en kuitenkaan ole vielä valmis olemaan, joten kun sitä väriä päähän läästii, jollain se pitää siivota pois. Google avuksi, tietenkin. Hyvin nopeasti selvisi, että vaihtoehtoja on lukemattomia ja ne ovat toimivia, halpoja ja lähellä.

Valitsin uudeksi kasvojenpuhdistustuotteeksi ruokaöljyn. Sitä myydään lasipullossa, ostetaan meille joka tapauksessa ja on pitkälti luonnontuote. Ja se toimii! Ostolakko-projektini kriteereillä öljy lasketaan ravitsemuksellisiin hankintoihin, joten tavallaan en joudu edes ostamaan mitään… mutta vaikka tämän laskisinkin, ostolakkopisteitä kertyisi parhaimmillaan täydet 3 (rypsiöljy lasipullossa).

Aluksi pyyhin oliiviöljyllä kostutetulla lapulla pelkkiä silmiä ja vähän varovaisemmin muita kasvoja. Sittemmin siirryin reippaampiin otteisiin ja kirjaimellisesti pesen kasvot kämmenelle lorautetulla öljyllä. Lopuksi pyyhin meikit ja suurimmat öljyläntit kangaslapuilla pois, saatan myös vedellä huuhtoa.

Ihoni on kunnon sekaiho – paikoin rutikuiva, paikoin rasvoittuva – ja se on tästä touhusta riemuissaan! En tiedä onko ihoni ollut koskaan talviaikaan näin hyvinvoiva.

Ensimmäisenä kokeilussa minulla on oliiviöljy, mutta kotimainen rypsiversio toiminee yhtä lailla. Ruuanlaitossa uskon eri öljyjen sekakäyttöön – sitä usein vegaaneille suositellaan, jotta kaikki tarvittavat rasvahapot saa kerrytettyä.

Minulla on ollut typeränä tapana käyttää meikin puhdistamisessa lisäksi vanulappuja, jotka toki ovat hellävaraisia ja hyviä apuvälineitä, mutta pitäähän niitäkin ostaa ja luonnollisesti muovipussissaan. Tämäkin ylimääräinen roska sai mennä. Kaapista löytyi vauvaperhevuosien aikaisia kangastilkkuja, ja jos kangas on kestovaippoina kelvannut lapsen herkälle iholle, se kelpaa varmasti myös keski-ikää lähestyvälle naamalle.

Tämä muutos olisi pitänyt tehdä vuosia sitten. Lappujen ompelu onnistuu kaltaiseltani tumpeloltanikin (luultavasti joku kangastyyppi pelaisi myös ilman reunojen viimeistelyä), ja niiden pesu muun pyykin seassa on täysin näkymätön lisäduuni. Talouspaperin olemmekin pitkälti korvanneet jo aikaa sitten samaan tapaan, vanhoja pyyheliinoja pilkkomalla.

Inka Partanen