Hätäapua köyhälle lakkoilijalle

Hyvin etenevä ostolakko on varsin tylsä puheenaihe – mitäänhän ei oikein tapahdu. Alkuvuoden jälkeen lähipiirin kyselyt aiheesta ovatkin tuntuvasti huvenneet.

Vaikka olen melkoinen suorittajatyyppi, en ole itse vielä häiriintynyt siitä, että dokumentoitavaa ei oikein ole. Ostolakko on itse asiassa ollut mahtavan puhdistava kokemus. Ei vain tarvitse käyttää yhtään energiaa ostamiseen ja vertailuun ja kaikkeen tuohon – ja päälle tulee vielä tunne siitä, että tekee jotain oikein.

Onnistumisia

  • Maaliskuun ostosaldo tulee olemaan pyöreä nolla
  • Olen jättänyt ostamatta todella paljon sellaista, mistä en olisi ikinä uskonut luopuvani, esim. shampoon, hoitoaineen, kasvorasvan. Jopa kellon remmin korjasin itse hiuslenkillä, varaosan (tai uuden kellon!) ostamisen sijaan.

Yllätyksiä

  • Hiusten rasvoittumisen väheneminen ei ole kaupunkilegenda, vaan todellista totta! Kun teolliset tuotteet ovat jääneet pois, pelkkä vesipesu riittää päiväkausia. Ja tosi nopeasti myös henna on alkanut tarttua hiuksiin paljon paremmin kuin aluksi näytti (katso kuva!).
  • Kaverit ja sukulaiset ovat ostaneet minulle kaikenlaista pientä lahjaksi, siis ilman mitään erityistä syytä… on kai syntynyt illuusio siitä, että ostolakko on jonkinlainen rahapulatoimenpide, mitä se ei kuitenkaan ole. Iloitsen toki lahjoista, aivan erityisesti kestävistä ja muovittomista sellaisista!
  • Vuodenaikavaihtelu tuo illuusion ”uudesta” – esimerkiksi vaatekaappi tuntuu ihan uudelta, kun siirrytään kevääseen. Miten en ole tästä ennen osannut nauttia?
  • Muovipakkaukset ovat alkaneet ahdistaa oikein kunnolla. Miten ihmeessä olemme päätyneet tilanteeseen, jossa perusruokakaupassa käytännössä joka ikinen tuote on kääritty muoviin? Tästä ehkä seuraavaa projektia sitten…

Inka Partanen