Luovu tavoitteista jos haluat onnistua

Myyntitavoite, tulostavoite, juoksutavoite, arvosanatavoite. Budjetti, ennuste, kpi-mittari. Tavoitteellisuus on kestotrendi niin vapaa-ajalla kuin työelämässäkin. Yritysarjessa tavoitteiden piirtäminen ja onnistumisen peilaaminen niiden kautta on suorastaan mantra.

Olen itse lähipiirissäni taatusti tunnettu siitä, että olen hyvin tavoiteorientoitunut. Siksi voikin olla outoa, kun sanon, että tavoitteet ovat surkea keino kehittyä tai edistyä yhtään missään. Näin siis siitä huolimatta, että juhlin vähän väliä äänekkäästi erilaisia saavutettuja tavoitteitani. Näin siitäkin huolimatta, että aivan takuulla olen aloittanut vähintään puolet puheenvuoroista työelämässä puhumalla yhteisistä tavoitteista.

Tässä kaikessa itsenikin nostamassa tavoitekeskeisyydessä vähemmälle huomiolle jää aina se, että kaikki tavoitteet eivät toteudu, vaikka ne olisi miten huolellisesti määritelty ja niiden edistymistä seurattu.

Tästä onkin kyse. Tavoitteen asettaminen itsessään ei vie ketään metriäkään lähemmäs sen toteutumista. Häviäjillä ja voittajilla on ihan samat tavoitteet – päästä maaliin, voittaa mitali, ylittää ennuste. Jos pelkkä tavoite olisi tie onneen, pääsisimme kovin helpolla.

Väitän myös, että tavoitteiden miettimiseen käytetty aika on usein silkkaa ajanhukkaa, joka on pois siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Siispä työnnetään tavoitteet roskiin ja keskitytään menetelmiin ja toimintaan. Mitä asioita pitäisi muuttaa, että syntyisi edistymistä? Mitä pieniä askeleita pitäisi tänään ottaa ja miten, jotta tulos olisi huomenna vähän parempi kuin eilen?

Tätä ajatusmallia voi vallan hyvin verrata matkustamiseen. Emme pääse Pariisiin vain toteamalla, että tavoitteena on Pariisi. Kohteen määrittely ei itse asiassa ole vielä tehnyt yhtään mitään, vaikka olisimme palaveeranneet sen valinnasta miten pitkään ja huolellisesti. Varsinainen työ – se mihin pitäisi käyttää aikaa – on miettiä reittiä, kulkuvälineitä ja matkan eri vaiheita. Ja maaliin päästään vain lähtemällä liikkeelle. Pari askelta vikasuuntaankin on yleensä paljon lähempänä tavoitetta kuin pelkkä kohteesta haaveilu. Pariisi ei ole tavoite vaan matka.

Matkustusta lukuun ottamatta useimmiten voisi jättää jopa koko tavoitellun lopputuloksen kirjaamatta. Jos et tavoittele MM-kisatuloksen alittamista, miksi kohdistaa katse johonkin keinotekoisesti arvaamalla syntyvään myynti- tai numerotavoitteeseen? Lopullisella tavoitteella ei ole mitään väliä, jos fokus siirretään jatkuvaan kehittymiseen, siihen että olisimme joka päivä vähän parempia.

Tavoitteiden pohtimiseen ja asettamiseen käytetään erityisesti työpaikoilla usein jopa kohtuuttomasti aikaa. Samalla unohtuu, että tavoitteiden asettaminen ilman perinpohjaista menetelmäpohdintaa ja käytännön toimia voi olla paitsi turhaa, myös suorastaan haitallista.

Tavoite voi johtaa huonoihin työtapoihin. Esimerkiksi kova myyntitavoite voi kannustaa myyntipuheisiin tai sopimuksiin, jotka pitkällä tähtäimellä syövät liiketoimintaa. Tavoite voi johtaa myös suoranaiseen huijamiseen – tai vastaavasti toivottomuuteen, jos maali siintää liian kaukana.

Saavutettu tavoite voi suorastaan pysäyttää vauhdin. Jokainen lienee kokenut sen tunteen, kun tärkeä tentti on suoritettu – eipä tule mieleen hetkeen palata kirjojen pariin, koska viime hetkeen ajoitettu tavoitteen metsästys on syönyt energiat. Oppimisen kannalta tehokkainta olisi pitää yllä jatkuvan kipuamisen toimintamallia, eikä yrittää suorittaa pikapyrähdyksillä.

Tavoite voi myös olla aivan vääränlainen. Itselläni oli pitkään kilometreihin perustuvia juoksutavoitteita. Jatkuvan kehittymisen idealla tavoitteet kasvoivat juostessa. Vähän yksipuolisilla liikuntamieltymyksilläni päädyinkin sitten sitkeään urheiluvammojen kierteeseen. Lopulta tajusin – ja tässä meni monta vuotta – että en edes halua kehittyä ultrajuoksijaksi vaan haluan juoksemalla ylläpitää hyvää peruskuntoa. Vaihdoin juoksutavoitteen matkasta (montako kilometriä) lukumäärään (montako lenkkiä) ja pääsin aika nopeasti eroon rasitusvammakierteestä. Lopulta seurasi vielä todellinen yllätys: kun en enää yrittänyt puskea pitkiä lenkkejä vaan lisäsin niiden määrää, myös kilometrien kokonaismäärä alkoi taas nousta. Ilman vammoja! Olin tähdännyt vuosikaudet väärään maaliin ja vieläpä väärillä menetelmillä.

Itselläni on työn ja vapaa-ajan yhteenlaskien vähintään 30 erilaista tavoitetta loppuvuodelle. En aio näistä edelleenkään luopua, mutta aion kyllä kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen, kuinka paljon käytän aikaa tavoitteen ja toimenpiteiden miettimiseen, itse tekemisestä puhumattakaan. Tavoitteen asettamisen pitäisi syntyä suunnilleen minuutissa, menetelmiin voisi käyttää paljon enemmän. Ja kumpikaan näistä ei ole vielä yhtään askelta eteenpäin – tulos syntyy vasta kun teen tänään jotain paremmin kuin eilen.

Inka Partanen