Ostolakossa vuoden päivät, kuinka kävi? – kosmetiikka

Aika tarkkaan vuosi sitten tein itselleni lupauksen vuoden kestävästä ostolakosta. En ole juurikaan jaksanut siitä viime kuukausina jauhaa, joten moni on jo kysellyt, kuinka kävi. No, lyhyt vastaus kuuluu: kävi ihan hiton hyvin! Pidempi vastaus vaatiikin sitten aika paljon enemmän sanoja.

Ostolakon motiiveista olen kirjoittanut jo aiemmin. Tiivistettynä syitä oli noin kolme: 1) ilmastoahdistus, 2) ahdistus siitä, miten paljon erilaisia asioita kotoani löytyy, 3) ärsyyntyminen siihen, että olin oppinut palkitsemaan itseäni erilaisilla heräteostoilla, lähinnä vaatteilla.

Ostolakko on ollut hyvin monella tavalla opettavainen ja yllättävä kokemus. Ensimmäinen iso  yllätys oli se, että eniten olen vuoden aikana miettinyt kosmetiikkaa ja erilaisia henkilökohtaisia purnukkavalintoja, en suinkaan vaatteita. Myös suurimmilta tuntuvat muutokset olen tehnyt purnukkarintamalla. Siksi tämä ensimmäinen ostolakon purku käsittelee nyt pelkästään tätä teemaa. (Kyllä, teen muitakin avautumisia vielä – ainakin rahasta pitää erikseen jutella, samoin niistä vaatteista.)

Tavoitteeni ostolakossa oli vähentää kulutusta ja kuluttaa järkevämmin (ekologisemmin, kestävämmin), ei niinkään lopettaa ostamista aivan kokonaan. Aivan hämmentävän paljon olen kuitenkin jättänyt myös ostamatta – siis ihan konkreettisesti vähentänyt ”tarpeistani”.

Hiustenhoito on luultavasti se radikaalein esimerkki tekemistäni muutoksista.

Ennen: Shampoo, hoitoaine, hiuksiin jätettävä hoitosuihke, öljy latvoihin. Lämpösuojasuihke, suolasuihke. Muotoilutuote tai parikin. Ainakin seitsemän (7!) purnukkaa joka hiivatin hiustenpesun yhteydessä. Lisäksi tietysti pesin hiukseni käytännössä päivittäin. Hiukset värjäsin kerran kuukaudessa markettituotteilla.

Nyt: Pesen hiukset ruissihtijauholla. (Jos järkytyt tästä, lue myös tämä.) Lisäksi saatan käyttää sähköisyyttä poistamaan suolasuihketta, jonka muuten nykyisin teen itse. That’s it! Lisäksi hiustenpesukertojen määrä on vähentynyt, vaikka liikuntaharrastusten vuoksi edelleen tuntuu tarpeelliselta pestä päätä monta kertaa viikossa. Välillä riittää kuitenkin pelkkä vesi. Käytössä siis kaksi (2) tuotetta, jotka molemmat löytyvät ruokakaupasta. Hiusvärinä on nykyisin henna, värjäys edelleen noin kerran kuussa.

Mitäs tämä on sitten tehnyt hiuksilleni? Ei ainakaan mitään huonoa. Hiukset ovat hyväkuntoiset, kasvavat kivasti ja kiiltävät nätisti. Myönnän kyllä, että vaatimustasoni on tässä aika matala… ja madaltunut edelleen. Miksi tuhlaisin elämääni miettimällä, miltä tukka näyttää? Tahmatukkaa en kuitenkaan kestä ja ensivaiheen epäonnisten palashampookokeilujen jälkeen siitä ei ole tarvinnut kärsiä ollenkaan.

Sama linja on pitänyt myös muulla kosmetiikkarintamalla. En ole luopunut meikistä, mutta loppuun kuluneet tuotteet olen joko korvannut harkitummilla vaihtoehdoilla tai jättänyt kokonaan pois. Muutokset tuntuvat itsestä nyt yhteensä isoilta, mutta arjessa tämä ei kuitenkaan ole tuntunut – tai näkynyt! – oikein mitenkään. Niin helppoa, että aiemmat tyhmät valinnat ja tuhlaus tuntuvat nyt entistä typerämmiltä.

Vaihtunut fiksumpaan: 

  • shampoo (tilalla: ruisjauho)
  • deodorantti (Body Shop aloe)
  • ”välttämättömät” meikit, kuten ripsiväri, bb-voide, kulmakynä, puuteri (luonnonkosmetiikkaa, vegaanista, cruelty free)
  • hiusväri (henna)
  • kaikki kasvovoiteet (sheavoi)
  • kaikki vartalovoiteet ja kuorintatuotteet (kookosöljy tai tsi-kookos-sokerikuorinta)
  • kaikki erilaiset kasvojen puhdistustuotteet (oliiviöljy)
  • vanulaput meikinpoistossa (tsi-kestolaput)

Jäänyt kokonaan pois: Hiusten hoitoaine, kaikki hiusten muotoilutuotteet, kynsilakat ja luomivärit yms. fiilisostot meikkiosastolla. (Käytän toki edelleen kaapeista löytyviä loppuun)

Ennallaan: Ei oikein mikään. (En huomioinut ostolakossa perheen yhteisiä ”kosmetiikkahankintoja” – tähän laariin jäi lopulta vain hammastahna, joka toki edelleen käytössä)

Ostokset vuoden aikana:

  • palashampoo (ainut joka ei lopulta toiminut)
  • McCurth henna hiusväri x5
  • Boho kulmakynä
  • Lavera sheavoi
  • Body Shop aloe deodorantti x2
  • Body Shop bb-voide
  • Lavera mineraalipuuteri
  • Boho ripsiväri
  • Rahaa henkilökohtaiseen hygieniaan ja kosmetiikkaan yhteensä vuoden aikana: 143,55 € 
  • (En laskenut tähän ruokakaupassa tehtyjä kosmetiikkaostoja, esim. ruisjauhot, suola, oliiviöljy, kookosöljy… Nekin huomioiden rahan säästö on ollut merkittävä, vaikkei tavoite sinänsä ollutkaan.)

 Olen jo vuosia yrittänyt rimpuilla vastaan sitä ajatusta, että kun ikää tulee lisää (ja lompakossa on enemmän rahaa), erityisesti naiset muka ”tarvitsisivat” koko ajan uusia purnukoita käyttöönsä. Ähäkutti! Kosmetiikan osalta tuntuu nyt, että tällaista ei-aivan-absoluuttista ostolakkoa on erittäin helppo jatkaa myös ensi vuonna. Kaikki hankalammat valinnat ja kokeilut on tehty ja nautin aivan älyttömästi, kun kaappeihin kertyneet purkit ja purtilot ovat alkaneet pikkuhiljaa vähentyä. Meikkipussissa on vielä pari ”välttämätöntä” tuotetta, jotka loppuessaan vaihtuvat kestävämpiin vaihtoehtoihin, mutta uusia tuotteita en aio enää ottaa käyttöön.

Vuoden kaikki kosmetiikkahankinnat.
Koko vuoden ”hoitamaton” tukkani luonnontilassa.
Eroon lohtuostoista ja hamstraamisesta – #ostolakko2019

Eroon lohtuostoista ja hamstraamisesta – #ostolakko2019

Tein tälle vuodelle uudenvuodenlupauksen ostamattomuudesta. Toisin kuin aiemmat (lukemattomat) lupaukseni, tämä on herättänyt lähipiirissä tosi paljon kysymyksiä ja mahtavia keskusteluja. Omakin pää surisee aiheeseen liittyen, joten yritän jonkinlaista seurantaa. Instapostaukset tuskin riittävät, sanottavaa on aika lailla. (Ja täällä näyttää olevan tilaa, edellinen päivitys 3,5 vuotta sitten…)

Miksi (hitossa)?

On niin kovin keski-ikäistä ja keskiluokkaista saada ilmastomyönteinen ja kulutuskriittinen herätys ja vielä meuhkata siitä äänekkäästi siellä täällä sosiaalisessa mediassa. Satunnaisesti huomaan pitäväni kaiken maailman konmari- ja ekoinnostuksia pipertelynä, jonka tavoitteena on ostaa itselle puhdas omatunto. Että on tekopyhää teeskennellä tekevänsä asioita oikein, kun istuu tavarakasan päällä ja kuluttaa enemmän kuin melkein kukaan melkein missään maailman kolkassa.

Yritän kuitenkin olla kyynistymättä, sillä perusteet ostolakolle ovat kuitenkin ihan todellisia. Ihan oikeasti uskon, että valinnoillamme on väliä. Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että muutoksia pitää tehdä – myös niitä pieniä.

Henkilökohtaisesti ahdistaa vietävästi, kun pitää koko ajan ostaa. Ahdistaa, kun huomaan ostavani jotain piristääkseni itseäni (tai muita). Ahdistaa, kun huomaan olevani kuin mikäkin pula-ajan mummu, jolla pitää olla aina kolme pakettia kahvia varalla, ettei vaan pääse loppumaan. Ja kun ahdistaa, pitää voida tehdä asialle jotain.

Tiedostan kovin kirkkaasti, että on etuoikeutettua päästä valitsemaan, kulutanko vai enkö. Tiedostan senkin, että yksittäiset jätin-ostamatta-halvan-puseron-uhraukset ovat aika pieni rikka maailman tuhoon johtavassa valintojen vyöryssä. Että sitten kuitenkin oleellisempaa olis miettiä sähkönkulutusta, asumismuotoa ja matkustamista… Toisaalta ei suinkaan ole tarkoitus hankkia itselle sädekehää yksittäisellä lakkoprojektilla, vaan tarkoitus on oppia ajattelemaan toisenkin kerran, niin kaupassa kuin elämässä yleisemminkin. Samalla voi tehdä myös niitä isompia valintoja, eiväthän nämä toisiaan ulos sulje.

Ilahduttavaa on sekin, että tästä ”meuhkaaminen” on nyt jo herättänyt muissa vastakaikua ja jopa vastaavantyyppistä innostusta. Lakkomarssille siis!

Mistä luovun?

En osta itselleni mitään koko vuoden aikana. Ja kun kuitenkin ostan jotain, julkaisen kaiken minkä ostan. Tämä toivottavasti johtaa siihen, että ostan sellaista, joka on välttämätöntä ja joka tuotteena täyttää edes jonkinlaiset kestävien valintojen kriteerit.

Mitä tarkoittaa ”itselleni”? Ostolakko koskee kaikkea aineellista, jonka vain minä tarvitsen. Se ei siis koske hankintoja lapsille eikä perheen yhteiskäyttöisiä kulutustuotteita, kuten pyykinpesuainetta tai hammastahnaa. Sisäinen lakkovahti valvoo kuitenkin mm. sisustushankintoja eli ”perheelle” ostettavien asioiden pitää olla sellaisia, jotka joku muukin perheenjäsen voisi älytä tarvita. Koska perheessä on kolme poikaa ja aviomies, tämä tuskin pitää sisällään uusia käsipyyhkeitä tai huonekasveja… Myös kirpputorihankinnat ovat kiellettyjä. Luvallista on siis ostaa omaan käyttöön vain ruokaa, juomaa ja palveluita.

Mitä tarkoittaa kestävä valinta? Itselleni se tarkoittaa hankintoja, jotka ovat mahdollisimman ekologisia, mielellään vegaanisia, vähän pakattuja ja reilusti tuotettuja. Tuotteen pitää olla välttämätön ja kestää käytössä mahdollisimman pitkään. Lähituotannollakin on pieni painoarvo, mutta minulle se syntyy kuljetuskustannuksista, ei niinkään siitä että haluaisin tukea työllisyyttä enemmän paikassa x kuin paikassa y tai uskoisin, että kotimaisuus jotenkin automaattisesti tarkoittaa parempaa laatua. En ole valmis menemään valintojeni vuoksi äärimmäisyyksiin – en siis tule kehräämään omia villapaitojani – enkä käyttämään kohtuuttomasti rahaa. Tarkoitus olisi kuitenkin kyetä luopumaan monestakin tuotteesta kokonaan, kun nyt kotoa löytyvät loppuvat tai kuluvat loppuun.

Miksi ihmisellä on neljä deodoranttia? No siksi, että on varsin todennäköistä, että kaikki deodoranttitehtaat menevät yhtä aikaa konkurssiin.

Miksi ihmisellä on neljä deodoranttia? No siksi, että on varsin todennäköistä, että kaikki deodoranttitehtaat menevät yhtä aikaa konkurssiin.