Tuore tutkimus paikansi (suomalaisesta) Twitteristä eliitin, jopa eliitin eliitin.
Poliitikot ja toimittajat verkostoituvat Twitterissä laajalti keskenään, kertoo tuore tutkimus. Twitteristä on muodostunut uusi foorumi eliittien väliselle kommunikaatiolle. (Markkinointi&Mainonta)
Etenkin poliittiset toimijat hyödyntävät Twitteriä imagonsa parantamiseen. (Yle)
Pakko kysyä, kenelle tämä tuli yllätyksenä?
Newsflash: vallankäyttäjät ja toimittajat pyrkivät verkostoitumaan. Verkostoituminen tarkoittaa kontaktoimista hyödyllisten henkilöiden kanssa. Verkostoituminen Twitterissä ei myöskään onnistu muiden kuin Twitterissä olevien kesken, ja Suomen Twitterissä politiikot sekä media- ja mainosväki ovat vahvasti yliedustettuina.
Newsflash #2: Imagon parantaminen on kiinteä osa poliitikon toimenkuvaa. Tietysti julkisella viestinnällä on aina rooli maineenrakennuksessa, vaikka sellaista pidetäänkin virallisesti vähän epäilyttävänä itsekorostuksena.
Itse tutkimuksesta en löytänyt verkosta toistaiseksi kuin abstraktin, mutta uutisten perusteella päättelisin, että lähtökohtana on ollut ajatus sosiaalisesta mediasta demokratiaa edistävänä voimana.
Twitterin yleistyminen on demokratian kannalta kaksiteräinen miekka, arvioi aiheesta tutkimuksen tehnyt monitieteinen ryhmä. (Helsingin Sanomat)
Tätä ajatuskulkua on vaikea ymmärtää – ainakaan lukematta koko tutkimusta. Tarkoitetaanko tällä, että eliitin keskustelu keskenään julkisesti Twitterissä voi myös – jopa – heikentää demokratiaa? Siis verrattuna mihin? Siihen että eliitin vuorovaikutus jatkuisi entiseen tapaan suljetuissa sisäpiireissä? Itse näen, että mikä tahansa pienikin askel avoimempaan suuntaan on eduksi yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Aivan samaan tapaan voitaisiin tulkita vapaa ”perinteisen” tiedonvälityksen olevan demokratian näkökulmasta kaksiteräinen miekka, koska tutkimus toisensa perään on todistanut, että eliittihän siellä telkkarissa ja sanomalehdissä pitkälti rupattelee keskenään (tai toimittajille).
Voi tietysti olla, että tarkoitus on herätellä muistamaan, että Twitterissä viestii edelleen varsin kapea otos suomalaisista. Mutta eikö silloinkin juuri Twitterin yleistyminen olisi eduksi sen demokratisoivalle vaikutukselle?
