SK: Kiistely syö luotettavuutta

SK: Kiistely syö luotettavuutta

Pääkirjoitus Satakunnan Kansassa 24.10.2015

Kansalaisten pitää voida luottaa siihen, että paras asiantuntemus löytyy terveydenhuoltojärjestelmämme ja koulutettujen asiantuntijoiden kautta. Viime vuosina erilaisten vaihtoehtoisten hoitomuotojen ja kiistanalaisten hoitomenetelmien esiinmarssi on ollut kiihtyvää.

”Oppiriidat” nousivat jälleen keskusteluun, kun porilainen kansanedustaja Ari Jalonen (ps.) järjesti eduskunnassa kilpirauhassairauksia käsittelevän seminaarin. Tilaisuudessa ei ollut puhumassa ainuttakaan virallisen hoitolinjan edustajaa.Ari Jalonen on aiemminkin profiloitunut vaihtoehtohoitojen puolestapuhujana.

On ilman muuta tärkeää, että kansanedustaja on pienen ihmisen puolella vääryyksiä ja väärinkäytöksiä vastaan. Sitä on kuitenkin vaikea ymmärtää, että kansanedustaja taistelee mahdollisia terveydenhuollon laiminlyöntejä vastaan nostamalla ongelmien ratkaisijoiksi tahoja, jotka pelaavat osin eri pelisäännöillä kuin yhteiskunnan asiantuntijaorganisaatiot.

Jalosen järjestämä tilaisuus nosti asiantuntijaksi muun muassa kirurgi Taija Sompin, jonka lääkärinoikeuksia Valvira on rajoittanut juuri kilpirauhaspotilaiden hoitoon liittyen. Vaikka tarkoitus on hyvä, näyttää nyt siltä, että kansanedustaja kyseenalaistaa viranomaisten potilasturvallisuuden vuoksi tekemät päätökset.

Terveydenhuoltoon liittyvät toimintaohjeet on rakennettu tavallisen kuluttajan ja potilaan turvaksi. Jos näissä järjestelmissä on ongelmia, niitä pitää lähteä ratkaisemaan suosituksia tai rakenteita korjaamalla. Jos päädymme tilanteeseen, jossa tavallisten ihmisten pitää googlailla lähdeviitteitä ja kyseenalaistaa hoitosuosituksia, koko terveydenhuollon uskottavuus on vaarassa. Samalla luodaan edellytykset sille, että yhä useampi tulee huijatuksi. Aidosti tieteellisen tiedon erottaminen muka-tieteellisestä vaatii kovatasoista ammattiosaamista, johon edes yksittäinen asiantuntija ei välttämättä pysty, vaan tarvitsee avukseen kriittisen tiedeyhteisön.

Vaihtoehtoisia tai kiistanalaisia hoitomuotoja suosivat ihmiset korostavat usein sitä, että koululääketieteen puolella lääketeollisuuden vaikutusvalta on syönyt luotettavuutta. He katsovat, että liiketoiminta ja suoranainen rahanahneus ovat johtaneet siihen, että markkinoille tulee lääkkeitä tai hoitomenetelmiä, jotka eivät toimi luvatusti tai ovat jopa vaarallisia.

Samalla unohtuu kuitenkin se, että myös vaihtoehtoiset hoitolinjat ja luonnonlääkintä ovat suurta bisnestä. Pelkkä vaihtoehtoisuus ei kerro mitään taustalla olevan tahon pyyteettömyydestä.

SK: Koulun pitää muuttua

SK: Koulun pitää muuttua

Pääkirjoitus Satakunnan Kansassa 19.10.2015

Peruskoulu opettaa lapsille suomen lisäksi vähintään ruotsia ja englantia. Ensi vuoden syksystä lähtien astutaan pitkä askel kohti nykyaikaa, sillä jokainen ikäluokka ryhtyy opiskelemaan myös tietokoneiden kieliä ja kielioppia eli ohjelmointia.

Entinen raumalainen kansanedustaja, tekniikan tohtori Sauli Ahvenjärvi (kd.) älähti äskettäin blogissaan siitä, että uudistus on ”suuri höynäytys”, jolle hän ei ole nähnyt yhtään hyvää perustelua. Ahvenjärven mukaan ohjelmointi on vaativaa työtä, eikä koulun tarjoamasta pintaraapaisusta voi olla kenellekään työelämässä hyötyä.

Ei varmasti ole tarkoitus, että lapset saisivat koulusta valmiu-det toimia biologeina, englannin tulkkeina tai ammattiurheilijoina, vaikka näillä aihepiireillä on tärkeä sija opetussuunnitelmassa.Täysin vastaavasti ohjelmoinnin opetuksen tavoitteena ei voi olla se, että jokainen lapsi oppisi koodaamaan ammatikseen.

Tulevaisuudessa jokainen ei tarvitse ohjelmointia työssään, mutta jokainen tarvitsee työssään – ja arjessaan! – tietotekniikkaa. Tietotekniikan kanssa toimiminen taas helpottuu, jos ymmärtää edes perusteet siitä, kuinka esimerkiksi tietokone ja matkapuhelin käsittelevät tietoa.

Ahvenjärvi on oikeassa siinä, että peruskoulu ei voi tehdä kaikista taitavia koodaajia. Silti peruskoulu voi ja sen pitääkin edistää loogista ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä, joista molemmista ohjelmoinnissa on kysymys.

Ohjelmointia voi helposti verrata mihin tahansa kielenopetukseen: lapsen on aikuista helpompi omaksua uutta ja alkeetkin avaavat pääsyn uuteen ympäristöön.Peruskoulun opetussuunnitelma on tärkeä tiivistelmä siitä, mitä pidämme yleissivistävänä tietona. Tähän mennessä tieto- ja viestintätekniikan osuus tuosta kokonaisuudesta on ollut kohtuuttoman kapea.

Opetussuunnitelman muutos on välttämätön myös siksi, että tietotekniikan opetuksen laajentaminen perusopetuksessa voi houkutella nykyistä enemmän tyttöjä tietotekniikan harrastajiksi ja ammattiopintoihin.Tällä hetkellä peruskoulussa valinnaisaineena tietotekniikkaa opiskelevista neljännes on tyttöjä, ja it-alalla Suomessa työskentelevistä enää vain viidennes on naisia. Osa potentiaalisista huippuosaajista ei nyt ehkä lainkaan löydä alaansa.