Kukaan ei ole välttynyt kuulemasta, miten sähkön hinta on pilvissä ja monet sen vuoksi pulassa. Itse kauhistelen paitsi sähkölaskuamme, myös sitä, miten törkeästi olemme sähköä aiemmin tuhlanneet. Sähkön kulutus on meillä pudonnut peräti 40 prosenttia aivan olemattomilla muutoksilla.
Meillä on siis sähkölämmitteinen omakotitalo. Se on rakennettu “hyvinä aikoina”, joten meillä on paljon korkeaa tilaa ja neliöitäkin yltäkylläisesti viidelle hengelle. Takka ja ilmalämpöpumppu sentään löytyvät, mutta vastapainoksi perheen teinit lotraavat sähkölämmitteistä vettä tosi mielellään.
Ja sitten meillä on toistaiseksi voimassa oleva sähkösopimus, joka on juuri noussut 49 snt/kWh:n hulppeaan hintaan. Edullinen määräaikainen sopparimme päättyi alkuvuodesta ja koska silloin jo tarjottiin “kalliita” määräaikaisuuksia, jäimme odottelemaan hintojen laskua. Odottelemme yhä…
Tällä hetkellä, pikkupakkasella, meillä kuluu sähköä noin 40 euron edestä joka päivä. Kyllä, se tarkoittaa siirtomaksuineen yli tonnin sähkölaskua, eikä se varmasti talven mittaan edes siihen jää.
Laskimme, että jos kulutamme joulukuussa saman verran sähköä kuin vuosi sitten, sähkölasku ylittää helposti 2000 euron rajan. Vähempikin motivoi toimimaan, edes jotenkin.
Vastauksemme sähkön hintakriisiin on ollut – tadaa, mitä nerokkuutta! – sähkön säästäminen. On ollut suorastaan järkyttävää tajuta, miten helposti se on onnistunut. Olemme tehneet oikeastaan vain kaksi oikeaa muutosta, sillä “sammuta valot kun lähdet huoneesta” tai jopa “nyt se lorotus pitää siellä suihkussa lopettaa!” tuntuvat aika pieneltä tässä kuviossa. Silti näillä parilla hassulla muutoksella sähkön kulutus on meillä tipahtanut hulppeat 40 prosenttia viime vuodesta.
Olemme säästäneet sähköä neljässä kuukaudessa yli 3000 kWh. Marraskuun alusta hinta loikkasi roimasti, joten tällä hetkellä lasku on kulutuksen vähenemisestä huolimatta yli kolminkertainen viime vuoteen verrattuna.
Näin säästämme sähköä 1: ei sähkölämmitystä
Nyt eletään joulukuuta, eikä meillä ole vieläkään sähkölämmitys päällä muualla kuin kosteissa tiloissa ja teinin asuttamassa piharakennuksessa. Nolottaa todeta, että aiemmin lattialämmöt on napsuteltu päälle jo syyskuussa, ja vaikka nyt eletään leutoa loppuvuotta, eipä se viime vuosikaan tolkuttoman kylmä ollut.
Ja siis: emme ole palelleet hetkeäkään, sillä pumppu ja takka ovat tehokäytössä. Sisälämpötila on koko ajan yli 20 asteen. Vaikka kovimmat pakkaset ovat luultavasti vasta tulossa, olen aika varma, että vastaava säästölukema pysyy seurantataulussamme jatkossakin, sillä kovilla pakkasilla me vasta olemmekin aiemmin tuhlanneet sähköä.
Puolet kämpästä peittävä laattalattia tuntuu kyllä nyt hiukan ikävältä (jos mietit remppaa, ilmainen vinkki: ei näin!). Eli rangaistus aiemmasta törkytuhlailustamme on nyt se, että joudumme kulkemaan villasukissa. Buhuu.
Näin säästämme sähköä 2: ei saunaa
Meillä on sähkölämmitteinen hetivalmis kiuas, oikea sähkökriisiajan painajainen – ja me rakastamme saunomista! Sammutimme saunan elokuun alussa, ja niin kauan kuin pääsimme käymään mökillä puusaunassa, se ei oikein tuntunut missään. Nyt äskettäin saunoimme viikon verran, mutta sen jälkeen sauna taas sammutettiin. Siitä on tullut juhlahetkien erikoisuus… Sauna sinänsä ei kuluta tolkuttomasti ja vähentää kosteiden tilojen muuta lämmitystarvetta, mutta siellä käyminen lisää tietenkin veden kulutusta, joten kyllä saunakerralle hintaa tulee.
Ja nyt sitten mietimme, että olivatko nämä kaksi muutosta keskiluokkaisessa elämässämme suuri uhraus? Eivät todellakaan olleet, vaan olisimme voineet järkevöittää sähkön käyttöä jo vuosia sitten. Olemme olleet todellisia sähköporsastelijoita, vaikka muka mietin elämässäni hiilijalanjälkeä ja olen teeskennellyt tiedostavaa kuluttajaa.
Rangaistus tästä näyttäisi nyt olevan se, että vaikka kulutamme sähköä lähes puolet vähemmän kuin aiemmin ja neljässä kuukaudessa säästöä on tullut yli 3000 kWh, sähkölaskun loppusumma on yli kolminkertaistunut.
Voisimmeko tehdä vielä lisää? Varmasti, mutta esimerkiksi se klassinen valojen sammuttelu tai uunin käytön minimoiminen ovat meidän laskuissamme lopulta todella pieniä muuttujia. Sitäkin tietysti nyt harrastamme ja jonkin verran myös pyykkikuorman vähennystä, veden käytön vahtimista jne. Piharakennuksen eli teinin huoneen jättäminen kylmilleen on mahdollinen säästökohde, mutta toistaiseksi olemme valinneet perherauhan.
Pörssisähköä on moni ehdottanut, mutta siihen emme ole vielä uskaltaneet tarttua. Lapsiperheessä kulutuksen optimointi halpoihin hetkiin tuntuu haastavalta ajatukselta, ja tietenkään kämpän tai veden lämmitystä ei voi hoitaa “ensi tiistaina halvan sähkön aikaan”.
Ymmärrän tietenkin, että olemme aivan helvetin onnekkaita, koska emme ole ajautumassa vararikkoon näiden sähkölaskujen vuoksi – monelle toiselle jo paljon pienemmätkin summat tulevat olemaan katastrofi tänä talvena. Voin silti sanoa, että vaikka tonnin sähkölasku tuntuu ansaitulta universumin kostolta menneiden vuosien kerskakulutuksesta, se tuntuu silti myös arjessa ja pankkitilillä varsin kouriintuntuvasti, eikä meilläkään ole tällaiseen kriisiaikaan loputtomasti kestokykyä ja säästöjä. Olen aika varma siitä, että “rangaistus” aiemmista tuhlailuista ei ole vielä kokonaan realisoitunut.
Ennustin työpaikan blogissa ”mikrobloggaamisesta” uutta
trendiä vuonna 2005. Lukijakunta ei reagoinut millään lailla, korkeintaan piti
kahelina. Että kukapa tosiaan haluaisi raportoida arkisia tekemisiään internetiin.
No, Facebook oli tietysti tuolloin jo matkalla suuruuteen. Täsmälleen
samassa vauhdissa oma kyvykkyyteni ennustaa suuria trendejä on ollut
syöksykierteessä vastakkaiseen suuntaan. Tai vaikka kyvykkyyksiä olisi laajahkon
someriippuvuuden ansiosta jossain mielen perukoilla olemassakin, sosiaalisen
verkon kehitystahti on ollut niin roima, että ennustuksia on ollut vaikea ehtiä tehdä. Uudet ideat ehtivät tulla
ja mennä taas ennen kuin lauseenmuodostus on ehtinyt loppuun asti. Pakko silti
yrittää.
Some- ja viestintätrendit 2020-luvulla
Näkymätön somenäkyvyys
Taakse jäävät ne ajat, jolloin me mummut kokosimme Facebookiin koko elämänhistoriamme ja kaikki suvun kuvat, jotka ennen vanhaan liimattiin albumeihin. Tulevien vuosien nuoria aikuisia ei nimellä löydä somesta eikä mistään muualtakaan – someprofiilit tulevat ja menevät eri kanavissa, niiden tallennettu sisältö on tarkkaan valikoitua ja (nopeasti harvenevista) julkisista julkaisuistakin siivotaan suurin osa jälkikäteen pois. Näkyvä tai edes näkymätön digitaalinen historia on nolo. Tämä kehitys alkoi jo hyvän aikaa sitten, kun Facebook-viestintä alkoi painottua rajattuihin ryhmiin. Nuorisolaisten keskuudessa ollaan jo paljon pidemmällä, kun kokonaisia somekanavia hyödynnetään rajattuina, hetkellisesti elävinä maailmoina. Yksittäisen koululuokan sisälläkin kaveriporukat käyttävät eri kanavia, koska on tärkeintä löytää privaatti ”huone”.
Kahdenvälinen viestintä
Tavallisten tallaajien julkinen julkaiseminen noin ylipäänsä on henkitoreissaan, joten kun tulevaisuudessa haluan kertoa maailmalle söpöstä kissavideosta, poimin kaverilistaltani ne, jotka ansaitsevat tämän viestin siinä kanavassa, missä viesti sopivimmin tavoittaa. Tästä syystä Facebook Messengerin ”uutta” valtakautta on ennustettu jo pitkään ja, uskomatonta kyllä, myös perinteinen sähköposti tulee porskuttamaan entistä vahvemmin. Myös media tuntee (jo nyt) painetta kohdentaa tarkemmin viestejään. Muutaman vuoden päästä herättää suurta kummastusta, että joskus maksoimme lehdeksi nimitetyistä mediakokonaisuuksista, joissa oli aina sellaistakin sisältöä, mikä ei tilaajaa kiinnostanut. Häilyvät ja näkyvät digitaaliset profiilit (ks. edellä) ja yleinen tietoturvan kiristyminen tekevät kyllä kohdentamisen jatkossa vielä nykyistäkin vaikeammaksi. Viestintä sirpaloituu edelleen, ja jopa mikrovaikuttajat tavoittavat kiinnostuneen yleisön paremmin ja tehokkaammin kuin massamedia milloinkaan.
Kaikki mahtuu meemimittaan
Yhdysvaltain presidentin pääasiallinen kommunikointitapa on jo nykyisellään töksähtely Twitterissä. Samaan aikaan nuorten yleisöjen vahva viesti tiedotusvälineille on se, että älkää lörpötelkö niin vuolaasti, TL;DR. Massamedian massauutisointi tulee jäsentymään erittäin lyhyeen ilmaisuun, jossa kuvalla tai iskevällä videolla on väliä ja lauseita on korkeintaan kaksi. FB:n ja Instan storyt ovat tästä vasta alkusoittoa, ja vaikka Snapin ja TikTokin silmissä vilkkuva kommunikointi aiheuttaa vanhuksille lähinnä migreeniä, miniviestinnän virta on pian jokaisen arkea. Toivottavasti jo pikapuolin koulujen oppimateriaalit seuraavat perässä, sillä niissä jos missä olisi tärkeää osata viestiä tavoittavalla tavalla. Ja tietysti tämän kaltainen pitkä höpinä julkiseen blogiin on vanhanaikaisinta ikinä. Dinosaurus mikä dinosaurus.
Kansalaisten pitää voida luottaa siihen, että paras asiantuntemus löytyy terveydenhuoltojärjestelmämme ja koulutettujen asiantuntijoiden kautta. Viime vuosina erilaisten vaihtoehtoisten hoitomuotojen ja kiistanalaisten hoitomenetelmien esiinmarssi on ollut kiihtyvää.
”Oppiriidat” nousivat jälleen keskusteluun, kun porilainen kansanedustaja Ari Jalonen (ps.) järjesti eduskunnassa kilpirauhassairauksia käsittelevän seminaarin. Tilaisuudessa ei ollut puhumassa ainuttakaan virallisen hoitolinjan edustajaa.Ari Jalonen on aiemminkin profiloitunut vaihtoehtohoitojen puolestapuhujana.
On ilman muuta tärkeää, että kansanedustaja on pienen ihmisen puolella vääryyksiä ja väärinkäytöksiä vastaan. Sitä on kuitenkin vaikea ymmärtää, että kansanedustaja taistelee mahdollisia terveydenhuollon laiminlyöntejä vastaan nostamalla ongelmien ratkaisijoiksi tahoja, jotka pelaavat osin eri pelisäännöillä kuin yhteiskunnan asiantuntijaorganisaatiot.
Jalosen järjestämä tilaisuus nosti asiantuntijaksi muun muassa kirurgi Taija Sompin, jonka lääkärinoikeuksia Valvira on rajoittanut juuri kilpirauhaspotilaiden hoitoon liittyen. Vaikka tarkoitus on hyvä, näyttää nyt siltä, että kansanedustaja kyseenalaistaa viranomaisten potilasturvallisuuden vuoksi tekemät päätökset.
Terveydenhuoltoon liittyvät toimintaohjeet on rakennettu tavallisen kuluttajan ja potilaan turvaksi. Jos näissä järjestelmissä on ongelmia, niitä pitää lähteä ratkaisemaan suosituksia tai rakenteita korjaamalla. Jos päädymme tilanteeseen, jossa tavallisten ihmisten pitää googlailla lähdeviitteitä ja kyseenalaistaa hoitosuosituksia, koko terveydenhuollon uskottavuus on vaarassa. Samalla luodaan edellytykset sille, että yhä useampi tulee huijatuksi. Aidosti tieteellisen tiedon erottaminen muka-tieteellisestä vaatii kovatasoista ammattiosaamista, johon edes yksittäinen asiantuntija ei välttämättä pysty, vaan tarvitsee avukseen kriittisen tiedeyhteisön.
Vaihtoehtoisia tai kiistanalaisia hoitomuotoja suosivat ihmiset korostavat usein sitä, että koululääketieteen puolella lääketeollisuuden vaikutusvalta on syönyt luotettavuutta. He katsovat, että liiketoiminta ja suoranainen rahanahneus ovat johtaneet siihen, että markkinoille tulee lääkkeitä tai hoitomenetelmiä, jotka eivät toimi luvatusti tai ovat jopa vaarallisia.
Samalla unohtuu kuitenkin se, että myös vaihtoehtoiset hoitolinjat ja luonnonlääkintä ovat suurta bisnestä. Pelkkä vaihtoehtoisuus ei kerro mitään taustalla olevan tahon pyyteettömyydestä.
Peruskoulu opettaa lapsille suomen lisäksi vähintään ruotsia ja englantia. Ensi vuoden syksystä lähtien astutaan pitkä askel kohti nykyaikaa, sillä jokainen ikäluokka ryhtyy opiskelemaan myös tietokoneiden kieliä ja kielioppia eli ohjelmointia.
Entinen raumalainen kansanedustaja, tekniikan tohtori Sauli Ahvenjärvi (kd.) älähti äskettäin blogissaan siitä, että uudistus on ”suuri höynäytys”, jolle hän ei ole nähnyt yhtään hyvää perustelua. Ahvenjärven mukaan ohjelmointi on vaativaa työtä, eikä koulun tarjoamasta pintaraapaisusta voi olla kenellekään työelämässä hyötyä.
Ei varmasti ole tarkoitus, että lapset saisivat koulusta valmiu-det toimia biologeina, englannin tulkkeina tai ammattiurheilijoina, vaikka näillä aihepiireillä on tärkeä sija opetussuunnitelmassa.Täysin vastaavasti ohjelmoinnin opetuksen tavoitteena ei voi olla se, että jokainen lapsi oppisi koodaamaan ammatikseen.
Tulevaisuudessa jokainen ei tarvitse ohjelmointia työssään, mutta jokainen tarvitsee työssään – ja arjessaan! – tietotekniikkaa. Tietotekniikan kanssa toimiminen taas helpottuu, jos ymmärtää edes perusteet siitä, kuinka esimerkiksi tietokone ja matkapuhelin käsittelevät tietoa.
Ahvenjärvi on oikeassa siinä, että peruskoulu ei voi tehdä kaikista taitavia koodaajia. Silti peruskoulu voi ja sen pitääkin edistää loogista ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä, joista molemmista ohjelmoinnissa on kysymys.
Ohjelmointia voi helposti verrata mihin tahansa kielenopetukseen: lapsen on aikuista helpompi omaksua uutta ja alkeetkin avaavat pääsyn uuteen ympäristöön.Peruskoulun opetussuunnitelma on tärkeä tiivistelmä siitä, mitä pidämme yleissivistävänä tietona. Tähän mennessä tieto- ja viestintätekniikan osuus tuosta kokonaisuudesta on ollut kohtuuttoman kapea.
Opetussuunnitelman muutos on välttämätön myös siksi, että tietotekniikan opetuksen laajentaminen perusopetuksessa voi houkutella nykyistä enemmän tyttöjä tietotekniikan harrastajiksi ja ammattiopintoihin.Tällä hetkellä peruskoulussa valinnaisaineena tietotekniikkaa opiskelevista neljännes on tyttöjä, ja it-alalla Suomessa työskentelevistä enää vain viidennes on naisia. Osa potentiaalisista huippuosaajista ei nyt ehkä lainkaan löydä alaansa.
Mediaa moititaan usein asioiden salailusta, kun jotain kylillä kiertävää huhua ei uutisoida. Tämän ongelman kanssa painimmekin jatkuvasti: miten voimme kertoa, että tartumme kyllä kaikkiin meille kantautuviin uutisaiheisiin, vaikka kaikki aiheet eivät jutuiksi asti kannakaan.Velvollisuutemme on reagoida ihmisten huoliin ja pyrkiä niitä vähentämään. Uutisiksi huhut päätyvät kuitenkin vain, jos voimme olla varmoja tiedon luotettavuudesta. Se tarkoittaa selvitystöitä, se tarkoittaa taustojen tutkimista, se tarkoittaa sitä, että reagointimme ei aina tule salamannopeasti. Rikoksiin ja rikoksen uhkaan suhtaudumme suurella vakavuudella, mutta luotettava tieto ei synny Jaa-nappia painamalla.
Kun kaikilla perheenjäsenillä on menoja ja useimmilla myös kännykkä, on järkevää synkata kalentereiden ja kommunikointikanavien lisäksi sovelluskattaus tähän päivään. Tässä meidän perheemme (41v, 37v, 10v, 7v, 1v) tärpit.
1. Wunderlist
Listaa mitä tahansa, jaa listat muiden kanssa. Meillä esimerkiksi kauppalista, kesämökin puutelista, lasten vaatehankinnat, lahjalista…
Erottuu vastaavista: Simppeli käyttöliittymä, ei turhia ominaisuuksia. Helppo omaksua iästä ja kokemuksesta riippumatta.
Miten saisi lapset tekemään kotitöitä? No, pelaamalla tietenkin. Tässä sovelluksessa kotitöistä saa pisteitä ja pisteillä voi hankkia palkintoja.
Erottuu vastaavista: Käyttöliittymän voi rakentaa (omilla) valokuvilla, joten myös luku- ja kielitaidoton lapsi osaa käyttää tätä. Ei tarvita omia laitteita lapsille, toimii esimerkiksi yhteisestä tabletista.
Kiireisessäkin arjessa lapsilla on välillä tylsää (tai aika useinkin). Tällä sovelluksella rakennat sekä tuttuun että vieraaseen ympäristöön helposti modernin aarteenetsinnän, jossa reitin löytäminen perustuu valokuvien tunnistamiseen.
Erottuu vastaavista: Ei tarvita gps-paikannusta tai koordinaatteja, kuten useimmissa muissa etsintäsovelluksissa. Sopii lapsille, mutta monipuolisten ominaisuuksien ansiosta soveltuu myös vaativaan käyttöön esimerkiksi aikuisten bileisiin.
Keittokirjasovelluksia on loputtomasti ja etsin pitkään sellaista, jonka varaan uskaltaisin rakentaa salaisten sukureseptien kavalkadin loppuelämäksi. Parin vuoden käytön jälkeen ei ole kaduttanut kertaakaan.
Erottuu vastaavista: Tyylikäs, kirjamainen, selkeä. Hyvät jakamisominaisuudet ja varmuuskopiointi. Iso bonus pienestä herkusta: näyttö ei pimene kesken kokkailun.
Maksuton sovellus sallii parin reseptin syöttämisen, maksullinen versio 5,99 €
Kaikkea on testattu, mutta manuaalisen käyttöliittymän voittanutta ei ole vielä tullut vastaan. Ikean magneettitaulu, tussi, paperista ja sinitarrasta askarreltuja tunnisteita – halpa ja helppo. Sopii myös lukutaidottomalle. Jakaminen? Ota kuva ja lähetä se lapselle 🙂
Käytän evästeitä vain hyviin tarkoituksiin. Niiden avulla seuraan, mikä sinua täällä kiinnostaa ja voin kohdentaa markkinointia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Hyväksymällä evästeet varmistat siis, että voin palvella sinua paremmin ja että kuulet meistä uudestaan. Asetuksista voit valita, mitkä evästeet ovat sinulle ok.
Tämä sivusto käyttää evästeitä, jotta voisin kehittää sisältöä ja tarjota paremman käyttökokemuksen. Välttämättömiksi luokitellut evästeet tallennetaan selaimeesi, koska ilman niitä sivuston perustoiminnot eivät toimi kuten pitäisi. Tämän lisäksi käytämme kolmannen osapuolen evästeitä, joiden käytön voit kieltää tällä sivulla. Joidenkin evästeiden kieltäminen voi vaikuttaa sivuston toimintaan.
Toiminnalliset evästeet ovat välttämättömiä tietyissä sivuston toiminnoissa. Ne mahdollistavat esimerkiksi sisällön jakamista sosiaalisen median alustoille, palautteen keräämisen ja muita kolmannen osapuolen tarjoamia toiminnallisuuksia.
Analytiikan käyttämät evästeet auttavat seuraamaan, miten kävijät toimivat sivustolla. Nämä evästeet keräävät tietoa esimerkiksi kävijämäärästä, liikenteen lähteistä ja poistumissivuista.
Mainontaan liittyviä evästeitä käytetään mainonnan ja markkinoinnin kohdentamiseen. Nämä evästeet seuraavat käyttäjien liikkeitä sivustolta toiselle ja keräävät tietoa personoitua mainontaa varten.
Välttämättömät evästeet ovat pakollisia, jotta sivusto toimii, kuten sen pitäisi. Nämä evästeet varmistavat perustoiminnot sekä sivuston turvallisuusominaisuudet, anonyymisti.
