Tulevaisuuden some on se, mistä tänään saat migreenin

Tulevaisuuden some on se, mistä tänään saat migreenin

Ennustin työpaikan blogissa ”mikrobloggaamisesta” uutta trendiä vuonna 2005. Lukijakunta ei reagoinut millään lailla, korkeintaan piti kahelina. Että kukapa tosiaan haluaisi raportoida arkisia tekemisiään internetiin.

No, Facebook oli tietysti tuolloin jo matkalla suuruuteen. Täsmälleen samassa vauhdissa oma kyvykkyyteni ennustaa suuria trendejä on ollut syöksykierteessä vastakkaiseen suuntaan. Tai vaikka kyvykkyyksiä olisi laajahkon someriippuvuuden ansiosta jossain mielen perukoilla olemassakin, sosiaalisen verkon kehitystahti on ollut niin roima, että ennustuksia on ollut vaikea ehtiä tehdä. Uudet ideat ehtivät tulla ja mennä taas ennen kuin lauseenmuodostus on ehtinyt loppuun asti. Pakko silti yrittää.

Some- ja viestintätrendit 2020-luvulla

Näkymätön somenäkyvyys

Taakse jäävät ne ajat, jolloin me mummut kokosimme Facebookiin koko elämänhistoriamme ja kaikki suvun kuvat, jotka ennen vanhaan liimattiin albumeihin. Tulevien vuosien nuoria aikuisia ei nimellä löydä somesta eikä mistään muualtakaan – someprofiilit tulevat ja menevät eri kanavissa, niiden tallennettu sisältö on tarkkaan valikoitua ja (nopeasti harvenevista) julkisista julkaisuistakin siivotaan suurin osa jälkikäteen pois. Näkyvä tai edes näkymätön digitaalinen historia on nolo. Tämä kehitys alkoi jo hyvän aikaa sitten, kun Facebook-viestintä alkoi painottua rajattuihin ryhmiin. Nuorisolaisten keskuudessa ollaan jo paljon pidemmällä, kun kokonaisia somekanavia hyödynnetään rajattuina, hetkellisesti elävinä maailmoina. Yksittäisen koululuokan sisälläkin kaveriporukat käyttävät eri kanavia, koska on tärkeintä löytää privaatti ”huone”.

Kahdenvälinen viestintä

Tavallisten tallaajien julkinen julkaiseminen noin ylipäänsä on henkitoreissaan, joten kun tulevaisuudessa haluan kertoa maailmalle söpöstä kissavideosta, poimin kaverilistaltani ne, jotka ansaitsevat tämän viestin siinä kanavassa, missä viesti sopivimmin tavoittaa.  Tästä syystä Facebook Messengerin ”uutta” valtakautta on ennustettu jo pitkään ja, uskomatonta kyllä, myös perinteinen sähköposti tulee porskuttamaan entistä vahvemmin. Myös media tuntee (jo nyt) painetta kohdentaa tarkemmin viestejään. Muutaman vuoden päästä herättää suurta kummastusta, että joskus maksoimme lehdeksi nimitetyistä mediakokonaisuuksista, joissa oli aina sellaistakin sisältöä, mikä ei tilaajaa kiinnostanut. Häilyvät ja näkyvät digitaaliset profiilit (ks. edellä) ja yleinen tietoturvan kiristyminen tekevät kyllä kohdentamisen jatkossa vielä nykyistäkin vaikeammaksi. Viestintä sirpaloituu edelleen, ja jopa mikrovaikuttajat tavoittavat kiinnostuneen yleisön paremmin ja tehokkaammin kuin massamedia milloinkaan.

Kaikki mahtuu meemimittaan

Yhdysvaltain presidentin pääasiallinen kommunikointitapa on  jo nykyisellään töksähtely Twitterissä. Samaan aikaan nuorten yleisöjen vahva viesti tiedotusvälineille on se, että älkää lörpötelkö niin vuolaasti, TL;DR. Massamedian massauutisointi tulee jäsentymään erittäin lyhyeen ilmaisuun, jossa kuvalla tai iskevällä videolla on väliä ja lauseita on korkeintaan kaksi. FB:n ja Instan storyt ovat tästä vasta alkusoittoa, ja vaikka Snapin ja TikTokin silmissä vilkkuva kommunikointi aiheuttaa vanhuksille lähinnä migreeniä, miniviestinnän virta on pian jokaisen arkea. Toivottavasti jo pikapuolin koulujen oppimateriaalit seuraavat perässä, sillä niissä jos missä olisi tärkeää osata viestiä tavoittavalla tavalla. Ja tietysti tämän kaltainen pitkä höpinä julkiseen blogiin on vanhanaikaisinta ikinä. Dinosaurus mikä dinosaurus.

SK: Kiistely syö luotettavuutta

SK: Kiistely syö luotettavuutta

Pääkirjoitus Satakunnan Kansassa 24.10.2015

Kansalaisten pitää voida luottaa siihen, että paras asiantuntemus löytyy terveydenhuoltojärjestelmämme ja koulutettujen asiantuntijoiden kautta. Viime vuosina erilaisten vaihtoehtoisten hoitomuotojen ja kiistanalaisten hoitomenetelmien esiinmarssi on ollut kiihtyvää.

”Oppiriidat” nousivat jälleen keskusteluun, kun porilainen kansanedustaja Ari Jalonen (ps.) järjesti eduskunnassa kilpirauhassairauksia käsittelevän seminaarin. Tilaisuudessa ei ollut puhumassa ainuttakaan virallisen hoitolinjan edustajaa.Ari Jalonen on aiemminkin profiloitunut vaihtoehtohoitojen puolestapuhujana.

On ilman muuta tärkeää, että kansanedustaja on pienen ihmisen puolella vääryyksiä ja väärinkäytöksiä vastaan. Sitä on kuitenkin vaikea ymmärtää, että kansanedustaja taistelee mahdollisia terveydenhuollon laiminlyöntejä vastaan nostamalla ongelmien ratkaisijoiksi tahoja, jotka pelaavat osin eri pelisäännöillä kuin yhteiskunnan asiantuntijaorganisaatiot.

Jalosen järjestämä tilaisuus nosti asiantuntijaksi muun muassa kirurgi Taija Sompin, jonka lääkärinoikeuksia Valvira on rajoittanut juuri kilpirauhaspotilaiden hoitoon liittyen. Vaikka tarkoitus on hyvä, näyttää nyt siltä, että kansanedustaja kyseenalaistaa viranomaisten potilasturvallisuuden vuoksi tekemät päätökset.

Terveydenhuoltoon liittyvät toimintaohjeet on rakennettu tavallisen kuluttajan ja potilaan turvaksi. Jos näissä järjestelmissä on ongelmia, niitä pitää lähteä ratkaisemaan suosituksia tai rakenteita korjaamalla. Jos päädymme tilanteeseen, jossa tavallisten ihmisten pitää googlailla lähdeviitteitä ja kyseenalaistaa hoitosuosituksia, koko terveydenhuollon uskottavuus on vaarassa. Samalla luodaan edellytykset sille, että yhä useampi tulee huijatuksi. Aidosti tieteellisen tiedon erottaminen muka-tieteellisestä vaatii kovatasoista ammattiosaamista, johon edes yksittäinen asiantuntija ei välttämättä pysty, vaan tarvitsee avukseen kriittisen tiedeyhteisön.

Vaihtoehtoisia tai kiistanalaisia hoitomuotoja suosivat ihmiset korostavat usein sitä, että koululääketieteen puolella lääketeollisuuden vaikutusvalta on syönyt luotettavuutta. He katsovat, että liiketoiminta ja suoranainen rahanahneus ovat johtaneet siihen, että markkinoille tulee lääkkeitä tai hoitomenetelmiä, jotka eivät toimi luvatusti tai ovat jopa vaarallisia.

Samalla unohtuu kuitenkin se, että myös vaihtoehtoiset hoitolinjat ja luonnonlääkintä ovat suurta bisnestä. Pelkkä vaihtoehtoisuus ei kerro mitään taustalla olevan tahon pyyteettömyydestä.

SK: Koulun pitää muuttua

SK: Koulun pitää muuttua

Pääkirjoitus Satakunnan Kansassa 19.10.2015

Peruskoulu opettaa lapsille suomen lisäksi vähintään ruotsia ja englantia. Ensi vuoden syksystä lähtien astutaan pitkä askel kohti nykyaikaa, sillä jokainen ikäluokka ryhtyy opiskelemaan myös tietokoneiden kieliä ja kielioppia eli ohjelmointia.

Entinen raumalainen kansanedustaja, tekniikan tohtori Sauli Ahvenjärvi (kd.) älähti äskettäin blogissaan siitä, että uudistus on ”suuri höynäytys”, jolle hän ei ole nähnyt yhtään hyvää perustelua. Ahvenjärven mukaan ohjelmointi on vaativaa työtä, eikä koulun tarjoamasta pintaraapaisusta voi olla kenellekään työelämässä hyötyä.

Ei varmasti ole tarkoitus, että lapset saisivat koulusta valmiu-det toimia biologeina, englannin tulkkeina tai ammattiurheilijoina, vaikka näillä aihepiireillä on tärkeä sija opetussuunnitelmassa.Täysin vastaavasti ohjelmoinnin opetuksen tavoitteena ei voi olla se, että jokainen lapsi oppisi koodaamaan ammatikseen.

Tulevaisuudessa jokainen ei tarvitse ohjelmointia työssään, mutta jokainen tarvitsee työssään – ja arjessaan! – tietotekniikkaa. Tietotekniikan kanssa toimiminen taas helpottuu, jos ymmärtää edes perusteet siitä, kuinka esimerkiksi tietokone ja matkapuhelin käsittelevät tietoa.

Ahvenjärvi on oikeassa siinä, että peruskoulu ei voi tehdä kaikista taitavia koodaajia. Silti peruskoulu voi ja sen pitääkin edistää loogista ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä, joista molemmista ohjelmoinnissa on kysymys.

Ohjelmointia voi helposti verrata mihin tahansa kielenopetukseen: lapsen on aikuista helpompi omaksua uutta ja alkeetkin avaavat pääsyn uuteen ympäristöön.Peruskoulun opetussuunnitelma on tärkeä tiivistelmä siitä, mitä pidämme yleissivistävänä tietona. Tähän mennessä tieto- ja viestintätekniikan osuus tuosta kokonaisuudesta on ollut kohtuuttoman kapea.

Opetussuunnitelman muutos on välttämätön myös siksi, että tietotekniikan opetuksen laajentaminen perusopetuksessa voi houkutella nykyistä enemmän tyttöjä tietotekniikan harrastajiksi ja ammattiopintoihin.Tällä hetkellä peruskoulussa valinnaisaineena tietotekniikkaa opiskelevista neljännes on tyttöjä, ja it-alalla Suomessa työskentelevistä enää vain viidennes on naisia. Osa potentiaalisista huippuosaajista ei nyt ehkä lainkaan löydä alaansa.

SK: Vastuullinen aikuinen ei levitä ahdisteluhuhuja netissä

SK: Vastuullinen aikuinen ei levitä ahdisteluhuhuja netissä

Mediaa moititaan usein asioiden salailusta, kun jotain kylillä kiertävää huhua ei uutisoida. Tämän ongelman kanssa painimmekin jatkuvasti: miten voimme kertoa, että tartumme kyllä kaikkiin meille kantautuviin uutisaiheisiin, vaikka kaikki aiheet eivät jutuiksi asti kannakaan.Velvollisuutemme on reagoida ihmisten huoliin ja pyrkiä niitä vähentämään. Uutisiksi huhut päätyvät kuitenkin vain, jos voimme olla varmoja tiedon luotettavuudesta. Se tarkoittaa selvitystöitä, se tarkoittaa taustojen tutkimista, se tarkoittaa sitä, että reagointimme ei aina tule salamannopeasti. Rikoksiin ja rikoksen uhkaan suhtaudumme suurella vakavuudella, mutta luotettava tieto ei synny Jaa-nappia painamalla.

Sitaatti kirjoittamastani verkkokommentista, artikkeli kokonaisuudessaan Satakunnan Kansan verkkosivustolla.

Puhelin palvelee perheesi arkea – TOP5 sovellukset

Puhelin palvelee perheesi arkea – TOP5 sovellukset

Kun kaikilla perheenjäsenillä on menoja ja useimmilla myös kännykkä, on järkevää synkata kalentereiden ja kommunikointikanavien lisäksi sovelluskattaus tähän päivään. Tässä meidän perheemme (41v, 37v, 10v, 7v, 1v) tärpit.

1. Wunderlist

Listaa mitä tahansa, jaa listat muiden kanssa. Meillä esimerkiksi kauppalista, kesämökin puutelista, lasten vaatehankinnat, lahjalista…

Erottuu vastaavista: Simppeli käyttöliittymä, ei turhia ominaisuuksia. Helppo omaksua iästä ja kokemuksesta riippumatta.

2. ChoreMonster

Miten saisi lapset tekemään kotitöitä? No, pelaamalla tietenkin. Tässä sovelluksessa kotitöistä saa pisteitä ja pisteillä voi hankkia palkintoja.

Erottuu vastaavista: Käyttöliittymän voi rakentaa (omilla) valokuvilla, joten myös luku- ja kielitaidoton lapsi osaa käyttää tätä. Ei tarvita omia laitteita lapsille, toimii esimerkiksi yhteisestä tabletista.

3. Klikaklu

Kiireisessäkin arjessa lapsilla on välillä tylsää (tai aika useinkin). Tällä sovelluksella rakennat sekä tuttuun että vieraaseen ympäristöön helposti modernin aarteenetsinnän, jossa reitin löytäminen perustuu valokuvien tunnistamiseen.

Erottuu vastaavista: Ei tarvita gps-paikannusta tai koordinaatteja, kuten useimmissa muissa etsintäsovelluksissa. Sopii lapsille, mutta monipuolisten ominaisuuksien ansiosta soveltuu myös vaativaan käyttöön esimerkiksi aikuisten bileisiin.

4. MyOwnCookbook

Keittokirjasovelluksia on loputtomasti ja etsin pitkään sellaista, jonka varaan uskaltaisin rakentaa salaisten sukureseptien kavalkadin loppuelämäksi. Parin vuoden käytön jälkeen ei ole kaduttanut kertaakaan.

Erottuu vastaavista: Tyylikäs, kirjamainen, selkeä. Hyvät jakamisominaisuudet ja varmuuskopiointi. Iso bonus pienestä herkusta: näyttö ei pimene kesken kokkailun.

5. Harrastekalenteri

Kaikkea on testattu, mutta manuaalisen käyttöliittymän voittanutta ei ole vielä tullut vastaan. Ikean magneettitaulu, tussi, paperista ja sinitarrasta askarreltuja tunnisteita – halpa ja helppo. Sopii myös lukutaidottomalle. Jakaminen? Ota kuva ja lähetä se lapselle 🙂

 

Paluu 37,5 tuntiin

Paluu 37,5 tuntiin

Osa-aikatyöt, yrittäjäpuoliso, kotona hoidettava vauva, puolipäiväeskari, koululainen, kaksi jalkapallojoukkuetta ja kaksi jääkiekkojoukkuetta. Jotain tästä vuodesta opin, mutta sitä en, miten hermoromahdukset kämpän räävittömästä siivosta vältetään.

  1. Opin, että kotona voi tosi helposti kehittää kinan siitä, kumpi ”saa mennä tänään töihin”.
  2. Opin myös, että mitä enemmän tekee etätöitä, sitä suurempi elämys on seistä työpaikan kahviautomaatilla ja kysyä oikealta ihmiseltä, mitä hänelle kuuluu.
  3. Kahviautomaatin tarjonta ei kuitenkaan muutu yhtään herkullisemmaksi, vaikka kuinka tekisi etätöitä.
  4. Vanhemmuus ”läpystä vaihto” –periaatteella on mahdollista saada toimimaan. Vain kerran lapset jäivät ilman päivällistä, kun kumpikin luuli toisen hoitaneen homman vuorollaan.
  5. Kukaan ei mennyt rikki, vaikka vastailin sähköposteihin välillä hiekkalaatikon reunalta.
  6. Kukaan ei mennyt rikki, vaikka jätin joskus vastaamatta.
  7. Kaverit, vapaa-aika ja harrastukset? Lapsille, kyllä, aikuiset odottavat yhä vuoroaan.

Vähän asiallisempia vinkkejä osa-aikakotiäitiyteen kirjoittelin täällä.

working mom