Ensimmäinen kuukausi yrittäjänä – tämä kaikki yllätti

Olen nyt työskennellyt päätoimisena yrittäjänä kuukauden ajan, ja sen vuoksi aivan jokainen vastaan tuleva tuttu esittää saman kysymyksen: millaista on ollut?

On selvää, että yhdessä vaivaisessa kuukaudessa ei voi vielä vetää minkäänlaisia isoja johtopäätöksiä oikein mistään. Näin lyhyessä ajassa vastaan on tullut vasta tosi rajallinen määrä kokemuksia ja tilanteita, ja vaikka juuri nyt tuntuu kivalta, en voi tietää, miten yrityksemme kehittyy, kadunko joskus valintojani tai edes sitä, teenkö vuoden päästä näitä samoja asioita kuin nyt. 

Jo nyt on kuitenkin mahdollista vetää yhteen ensijärkytyksiä, sillä sellaisiakin olen kohdannut. Vaikka valmistauduin ihan tosissani yrittäjyyteen puolisen vuotta (ja henkisesti paljon kauemmin), kaikkea ei voi ennustaa eikä kaikkeen voi rakentaa suunnitelmaa valmiiksi. Tässä yhteenvetona kolme uskomustani, jotka ovat jo näiden muutaman viikon aikana päätyneet romukoppaan. 

1. “Kun kalenteri tyhjenee, vaatii kurinalaisuutta saada työarki rullaamaan”

Mietin ennen yrittäjäksi hyppäämistäni todella paljon sitä, miltä tuntuu, kun kalenteri tyhjenee yhtäkkiä ihan kokonaan ​​ miten toimin, kun viikosta putoaa pois 2030 tuntia palavereja ja isot vastuualueet sekä esihenkilörooli. Tein itselleni huolellisia suunnitelmia uusista päivä- ja viikkotason rutiineista ja pohdin, miten saisin itseni varmasti tekemään tietyt ikävätkin työhommat, jotta yrityksemme lähtisi etenemään kiitoradalla eikä raahustaisi kiemuraisella kinttupolulla. Koska olen vuosien varrella oppinut toimimaan lähinnä deadline-endorfiinin voimalla, pelkäsin, että omaehtoiseen ja pitkäjänteiseen kehittämiseen ei löytyisikään takataskusta riittävästi kurinalaisuutta.

Monen onnekkaan käänteen ansiosta tyhjää kalenteria ei kuitenkaan ole tarvinnut ihmetellä. Päinvastoin, sinne on tipahdellut todella mukavasti erilaisia projekteja. Ei ole tarvinnut miettiä, millä päivänsä täyttäisi eikä toisaalta ole ollut kauhean vaikea saada yritystoiminnan tylsiäkään asioita edistettyä, koska prokrastinoinnille ei ole ollut kauheasti tilaa.

Toki tämä odotettua rivakampi startti on tarkoittanut, että monet kunnianhimoisesti suunnittelemani yrityksen kasvuun liittyvät toimet ja rutiinit tapahtuvat pitkälti …no, iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta kun niitä oikeita asiakastöitä onkin ollut heti alussa pöydällä, ne ovat auttaneet löytämään kurinalaisuutta ja energiaa myös siihen pitkän tähtäimen tekemiseen.

Suurin murhe ei siis olekaan se, että saanko aikaiseksi, vaan oikeastaan se, miten malttaisin lopettaa. Uutuuden viehätyksessä sitä näemmä askaroisi jopa paperihommia yökaudet. Mahtava tunne!

En tiedä yhtään, mitä kalenterissa on puolen vuoden päästä vai onko mitään. Tässä vaiheessa sekään ei silti tunnu ahdistavalta, vaan ainakin toistaiseksi pelkästään jännittävältä. 

2. “Yrittäjänä olet yksin ja joudut pärjäämään ilman työyhteisön tukea”

Pysähdyin äskettäin miettimään, miksi fiilikseni on niin hyvä. Toki moni asia on startannut odotettua paremmin, mikä ilahduttaa isosti, mutta toisaalta samaan aikaan edessä on möhkäleittäin epävarmuutta ja vaikeitakin asioita mistä tämä ilo oikein tulee?

On ollut iso yllätys ja järkytyskin tajuta, että olen saanut kuukaudessa enemmän positiivista palautetta ja suoraa kiitosta kuin edellisissä työpaikoissani kalenterivuodessa. Tämä on ollut kertakaikkinen shokkioivallus ja tietenkin myönteinen sellainen. 

En todella ole aiemmin kokenut eläneeni missään palautetyhjiössä, enkä kaivanneeni kiitosta tai kehuja, mutta vasta nyt niitä saadessani huomaan, miten tärkeää palaute on myös minulle.

Palautteen merkitys on tietenkin itselleni tuttua erityisesti esihenkilöroolien kautta. Olen ilman muuta ymmärtänyt jo vuosikaudet sitten, että kiitoksen ja rakentavan, positiiviseen painottuvan palautteen voimalla tehdään vahvoja tekijöitä ja tiimejä. Palautteen kaipuu on myös ihan peruskauraa kaikkien organisaatioiden henkilöstötutkimuksissa. Palautteen antaminen ja sen vähäisyydestä syyllisyyttä kantaminen onkin ollut yksi tähänastisen urani vakioteemoista.

Kuitenkin vasta nyt kunnolla oivallan, miten usein työelämän palautekeskustelu keskittyy esihenkilöiden ja johdon tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. En ole koskaan oikein tajunnut, että myös esihenkilöt ja johtajat voisivat itse odottaa tai suorastaan vaatia enemmän palautetta ja ihan kiitostakin myös niiltä johdettaviltaan. Sekin on näemmä päässyt itseltäni unohtumaan, miten hyvältä positiivinen palaute tuntuu.

3. “Yrittäjyyden alku on voittopuolisesti uuden oppimista”

Viimeinen iso yllätys on vaikein selitettävä ja siksi se kai oli myös isoin asia, jota en osannut ennakoida. Tämän sanoittaminen tuntuu jopa vähän typerältä, mutta teen sen silti.

Taustoitan ensin. Olen parinkymmenen viime vuoden aikana työskennellyt useammassa mediatalossa yli kymmenessä eri roolissa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen enintään pari vuotta kerrallaan tehnyt “samaa” ja erilaisten projektien kautta uutta on tullut välillä ovista ja ikkunoista, vaikka roolikaan ei olisi vaihtunut.

Olen ehdottomasti oppimisfanaatikko ja rakastan tilanteita, joissa joudun todella pinnistelemään. Tätä nämä roolivaihdokset ovatkin tarjonneet isolla kauhalla, suorastaan tynnyreittäin. Muistan lukemattomia tilanteita, joissa olen istunut palaverihuoneessa ison porukan jatkeena tajuamatta puheena olevasta asiasta melkein mitään. Käsiteltävä asia on voinut olla minulle täysin uutta, teknisesti vaikeaa tai muuten monimutkaista. Silti olen usein roolini vuoksi joutunut johtamaan tilannetta, ottamaan kantaa tai tekemään päätöksiä – toki kaikkea ympäröivää asiantuntemusta hyödyntäen ja siihen nojaten, mutta silti vastuunkantajana ja päätöksentekijänä. Nämä ovat upeita, energisoivia haasteita, joissa olen taatusti tehnyt sammioittain virheitä mutta myös oppinut aivan mielettömästi uutta. Arvelisin, että ainakin kymmenen vuoden ajan valtaosa työajastani on kulunut tämän aivoja venyttävän oppimisen merkeissä.

Ryhdyin yrittäjäksi muun muassa siksi, että arvelin, että minulla on reppuun kertyneenä paljon sellaista osaamista, jota voisin nyt tarjota muille. Olin kuitenkin varautunut ennen kaikkea siihen, että ensimmäiset kuukaudet menevät räpiköiden, koska uudessa roolissa ja tekemisen tavassa on taas tosi paljon opittavaa. 

En tajunnut, että tulen yrittäjänä saamaan paljon kiksejä tilanteista, joissa voin kaivaa takataskusta “valmista” osaamista, eikä tarvitse pinnistellä juuri lainkaan. En ehkä ihan täysin tajunnut sitäkään, mitä kaikkea olenkaan ehtinyt vuosien varrella oppia. Osaan tuottaa koukuttavaa sisältöä, osaan kaivaa ihmisiä juttuttamalla sotkuisista vyyhdeistä kauniita punaisia lankoja, osaan hanskata monimutkaisia projekteja, osaan ideoida ja innovoida nopeasti muuttuvassa ja yhä kompleksisemmassa digitaalisessa ympäristössä… osaan vaikka mitä.

Olen tietenkin jo ekan yrittäjäkuukauden aikana ollut monissa tilanteissa, joissa edelleen opin valtavasti uutta ja pinnistelen, että ymmärtäisin tarpeeksi. Teen edelleen mokia enkä millään tapaa ole valmis oikein missään. Onneksi näin, koska haasteiden etsiminen oli sekin yksi iso syy hypätä yrittäjäksi enkä missään nimessä halua, että ammatillinen kehittymiseni olisi millään alueella tapissaan. On silti hurjan ja yllättävän ilahduttavaa päästä vastakkain omien osaamistensa kanssa ja vielä kyetä niiden avulla auttamaan muita eteenpäin. 

Lisää yrittäjyydestä

Neljä syytä yrittää, yhtä monta olla yrittämättä – eli miten minusta tulee yrittäjä

Perustin juuri yrityksen. Se oli aika helppoa – täyttelin monipolvisen lomakkeen, googlasin paljon, kilautin pari kertaa kaverille. 240 euroa ja 1 vuorokausi (!) myöhemmin yritys löytyi jo kaupparekisteristä.

OIkeasti yrityksen perustaminen, saati yrittäjäksi ryhtyminen ei tietysti ole jotain, minkä kykenisin tekemään vuorokaudessa. Ajatusten voimalla olen ryhtynyt yrittäjäksi tosissani puolisen vuotta, puolitosissani useamman vuoden ja alitajunnan puolella niin kauan kuin media-alalla on ollut epävarmuustekijöitä eli koko työurani ajan.

Miksi hyppy yrittäjyyteen silti tuntuu niin hurjalta, kaikkien näiden pohdintojen jälkeenkin? Ehkä siksi, että erityisesti yksinyrittäjyyteen liittyvä narratiivi on ollut perinteisesti todella kärsimyskeskeinen – ne yrittäjän päättymättömät päivät, lomattomat kesät, vatsahaava, tiedättehän. Tätä kurjisteluskeneä on toki viime vuosina tasapainottanut se, että nyt palkansaajat kilpailevat siitä, kenen työ on kamalin (Tehy johtaa), joten vertailussa yrittäjyyden arvo on onneksi edes vähän noussut.

Itse päätin hypätä uuteen lukuisista syistä, mutta helppoa heittäytyminen ei todellakaan ole ollut, vaikka en ole vielä yrittänyt päivääkään. Kokoan tähän hiukan huoliani ja toisaalta myös niitä positiivisia odotuksia, koska kävi miten kävi, tulen joskus katsomaan taaksepäin ja saan sitten ehkä ainakin yhdet naurut siitä, miten tyhmiä tai osuvia ajatukseni yrittäjyyden kynnyksellä olivatkaan.

Miksi yrittäjäksi?

Olen työskennellyt melkein päivälleen 20 vuotta eri mediakonserneissa ja saanut tehdä mahtavia, haastavia juttuja lukuisilla titteleillä moninaisten tiimien kanssa. En tietenkään usko, että “kaikki on jo nähty”, mutta silti parin viime vuoden aikana on tullut eteen hämmästyttävä määrä déjà-vu-hetkiä. Olen onnistunut sujuvasti kaivamaan naftaliinista jopa vanhoja projektisloganeita, ja se ei ole pelkästään naurattanut. Jospa välillä jotain edes osittain erilaista?

Minulta on kysytty kummallisen monta kertaa, kauanko aion “rentoutua” ennen uuden arjen alkua. Ilmeisesti hyppy uuteen ymmärretään helposti jonkinlaiseksi leppoistamisprojektiksi. Se ei voisi olla kauempana suunnitelmistani. Pakko silti myöntää, että yksi syy yrittäjyyteen lähtemisessä oli toive kokea, millaista olisi työskennellä ns. konsernikoneiston ulkopuolella – erityisesti ilman sitä valtavaa informaatiomäärää, jonka levittämiseen ja vastaanottamiseen isommissa yrityksissä kuluu aivan tolkuttomasti palaveriaikaa ja viestivälinetilaa. On todennäköistä, että yrittäjän arjessa vapautuvan tilan täyttää se kaikki, jota isossa firmassa hoitaa “joku osasto jossain”, mutta tuleepa sekin sitten nähtyä.

Kolmas ja ehkä tärkein syy loikkaani taisi jo edellä tulla sanottua. Olen vain aina kokenut, että tämä on joskus kokeiltava. Tunnen olevani suorastaan etuoikeutettu, kun yrittäjyyden kynnyksellä voin sanoa osaavani tehdä asioita, joista joku voisi maksaa, ja lisäksi olen kerryttänyt reppuun kokemusta projekteista, johtamisesta, myynnistä, markkinoinnista, liiketoiminnan kehittämisestä, teknologiasta ja tuotteistuksesta – niin ja niistä konserneista, etu sekin. Lisäksi en lähde yrittäjäksi yksin, vaan yritykseni jakaa huippuosaaja, jolla on 20 vuoden kokemus yrittäjyydestä (ja minusta!). Voisinko muka jättää yrittämättä?

Yrittäjyys lisääntyy työväestössä

Mikä yrittäjyydessä huolestuttaa?

  1. Ison organisaation parhaita puolia on se, että lähes jokainen kollega ja projekti opettaa aina jotain uutta, eivätkä projektit ja kollegat ikinä lopu. En vielä tiedä, mistä pienen yrityksen tekijä haalii samassa tahdissa uutta osaamista ja ymmärrystä. Jos en kehity, taannunko?
  2. Huolestuttaa, onko itsekurini riittävä siihen, että en lähde singahtelemaan kaikkiin ilmansuuntiin ja että saan arkeni järkevään – ja tuottavaan –  rytmiin.
  3. Sosiaalisena introverttina on pakko olla huolestunut siitä, että enhän päästä itseäni erakoitumaan liikaa, kun lounaalle nykijöitä on ainakin fyysisellä lähietäisyydellä paljon vähemmän.
  4. Hullu olisin, jos en olisi myös rahasta huolissani. Olenhan tosiaan heittäytymässä käytännössä tyhjän päälle, vaikka Euroopassa soditaan, sähkön hinta on kymmenkertaistunut alle vuodessa, korot nousevat aina kun ummistaa hetkeksi silmänsä… Pärjäänkö? Pärjäämmekö perheenä?

Mitä yrittäjyydeltä odotan?

  1. Vaikka pelkään, etten enää opi mitään uutta, samalla odotan, että opin ensimmäisenä yrittäjyysvuotenani enemmän kuin minkään muun työelämävuoteni aikana.
  2. Odotan, että vapaus valita projektit, lokaatiot, kollegat ja työskentelytavat paitsi toteutuu, myös inspiroi ja tuo iloa.
  3. Odotan, että edeltävästä seuraa työn imun määrän merkittävää kasvua työarjessani.
  4. Odotan – tai pikemminkin määrätietoisesti tavoittelen – sitä, että saan noin vuodessa rakennettua yrityksemme toiminnan siihen malliin, etten kaipaa vanhaa kuukausipalkkaani tai vuosilomia, ja työ ja muu elämä ovat balanssissa. Jännä nähdä, pyydänkö liikaa vai liian vähän?

Täältä löydät uuden yritykseni

Voittamo Oy perustaminen