Vuosi Museokortin kanssa – tuleeko kulttuuripassiivista kulttuuriaktiivi?

Kasvoin museossa. Näin tapahtui kirjaimellisemmin kuin useimmilla, sillä Turun taidemuseo todella oli lapsuuden varhaisvuodet kotini. Kahden kuvataiteilijan lapsena ja myöhemmin taiteilijataloyhtiön asukkaana  kasvoin aikuisuuteen muutenkin taiteen melko kauttaaltaan ympäröimänä.

Siksi onkin vähän outoa tiedostaa ja tunnustaa, että en edes muista, koska olisin käynyt museossa omaehtoisesti. Olen kyllä mennyt kavereiden pyynnöstä joillekin ryhmäkäynneille tai näyttelyihin, osallistunut kutsuttuna lukuisiin avajaisiin ja joskus päätynyt museoon oheistapahtuman saattelemana. Mutta että päättäisin käydä katsomassa kiinnostavan näyttelyn “muuten vain” – no, ei ole tapahtunut. Ehkä koskaan näin aikuisiällä?

Samaan aikaan koen, että taustani vuoksi minulla on keskimääräistä rennompi suhtautuminen taiteeseen ja erityisesti kuvataiteeseen. En ole koskaan miettinyt, “ymmärränkö” jotain teosta – nehän on katsojille tehty eikä niitä voi ymmärtää “väärin”, vaikka tulkinta olisikin subjektiivinen (mitä muuta se voisi olla?). 

Sattuneesta syystä en myöskään glorifioi taiteen tekemistä, vaikka itselleni kuvataide ei koskaan olekaan ollut omaksi kokemani ilmaisumuoto. Ihailen toki osaajia ja vaikuttavaa ilmaisua, mutta en kai ihan sillä samalla etäisellä hämmästelevällä otteella kuin ainakin osa muusta maailmasta tuntuu taidetta katselevan. Taide on luova ammatti, paino sillä ammatillisuudella, ei mikään taivaasta laskeutunut jumalallinen lahja. 

Miksi sitten en tutustu taiteeseen enkä käy museoissa?

Leikkimielisesti olen aina sanonut, että kärsin lapsuudessa nautitusta yliannostuksesta, mutta eipä sekään ole totta. Voi olla että kävimme museoissa myös lomareissuilla ja voipi olla, että taiteen arkisuus on vähän latistanut sen hohdokkuutta, mutta oikeasti koen saaneeni lapsuuden kokemuksista ainoastaan paremmat valmiudet tutustua taiteeseen ja museoihin. 

Ostin äsken Museokortin ja ajattelin, että tänä vuonna teen ihmiskokeen ja selvitän, miksi en ole hyvästä kasvualustasta ja sopivista lannoitteista huolimatta museoihminen. Tai ehkä minusta tulee sellainen? Museokortti tarjoaa paljon muutakin kuin kuvataidetta, ja tarkoitus olisikin kokeilla museohommia laidasta laitaan.

Kokoan tähän museokäyntini ja satunnaisia niiden herättämiä ajatuksia. Tämä ei ole mikään taidekritiikin tai museoarvioiden kokoelma, vaan lähinnä museopäiväkirja. Yritän tunnustaa rehellisesti senkin, jos projekti hyytyy kesken kaiken.

Kokemuksia museokortista – missä kävin?

8.1. Porin taidemuseo 

Osumme vahingossa sellaiselle päivälle, että taidemuseo on viimeistä päivää auki ennen vähintään vuoden kestävää peruskorjausta, mikä tuuri! Emme ole ihan viimeiset kävijät, mutta ei taida paljon puuttua. Vajiko Chachkhianin The New Year on ihan pysäyttävä, mutta vielä pysähdyttävämpää on havainnoida lastani, joka on museosta aivan tohkeissaan. Olenko oman laiskuuteni vuoksi vienyt lapsiltakin nämä kivat kokemukset?

15.1. Satakunnan museo

En ole historiaihmisiä, mutta onhan tämä nyt älyttömän kiinnostavaa. Elon merkkejä -perusnäyttelyn olen avajaisissa aikanaan nähnyt, mutta Sota Porissa on ihan uutta. Nyt olen liikkeellä lapsen kanssa kaksin ja lopulta kierrämme kaikki paikat hartaudella kahteen kertaan. Muhkea masaliisaviipalekin tulee nautittua lopuksi.

22.1. Rosenlew-museo

Nyt ollaan epämukavuusalueella: historiaa ja vielä teollista historiaa. Yllättäen täältä löytyy muutakin kuin selluloosaa ja vanhoja laivoja – kodinkoneet, tehtaan urheiluseura, vanhat mainokset ja muovikassit …paljon jännää tutkittavaa. Mukanani on kaksi koululaista, jotka käyvät reippaasti kassalta kyselemässä, olisko lapsille mahdollisesti jotain tehtäviä. Ja kun suunnistustehtävä löytyy, poikia ei meinaa saada museosta enää ulos.

Puhelin palvelee perheesi arkea – TOP5 sovellukset

Puhelin palvelee perheesi arkea – TOP5 sovellukset

Kun kaikilla perheenjäsenillä on menoja ja useimmilla myös kännykkä, on järkevää synkata kalentereiden ja kommunikointikanavien lisäksi sovelluskattaus tähän päivään. Tässä meidän perheemme (41v, 37v, 10v, 7v, 1v) tärpit.

1. Wunderlist

Listaa mitä tahansa, jaa listat muiden kanssa. Meillä esimerkiksi kauppalista, kesämökin puutelista, lasten vaatehankinnat, lahjalista…

Erottuu vastaavista: Simppeli käyttöliittymä, ei turhia ominaisuuksia. Helppo omaksua iästä ja kokemuksesta riippumatta.

2. ChoreMonster

Miten saisi lapset tekemään kotitöitä? No, pelaamalla tietenkin. Tässä sovelluksessa kotitöistä saa pisteitä ja pisteillä voi hankkia palkintoja.

Erottuu vastaavista: Käyttöliittymän voi rakentaa (omilla) valokuvilla, joten myös luku- ja kielitaidoton lapsi osaa käyttää tätä. Ei tarvita omia laitteita lapsille, toimii esimerkiksi yhteisestä tabletista.

3. Klikaklu

Kiireisessäkin arjessa lapsilla on välillä tylsää (tai aika useinkin). Tällä sovelluksella rakennat sekä tuttuun että vieraaseen ympäristöön helposti modernin aarteenetsinnän, jossa reitin löytäminen perustuu valokuvien tunnistamiseen.

Erottuu vastaavista: Ei tarvita gps-paikannusta tai koordinaatteja, kuten useimmissa muissa etsintäsovelluksissa. Sopii lapsille, mutta monipuolisten ominaisuuksien ansiosta soveltuu myös vaativaan käyttöön esimerkiksi aikuisten bileisiin.

4. MyOwnCookbook

Keittokirjasovelluksia on loputtomasti ja etsin pitkään sellaista, jonka varaan uskaltaisin rakentaa salaisten sukureseptien kavalkadin loppuelämäksi. Parin vuoden käytön jälkeen ei ole kaduttanut kertaakaan.

Erottuu vastaavista: Tyylikäs, kirjamainen, selkeä. Hyvät jakamisominaisuudet ja varmuuskopiointi. Iso bonus pienestä herkusta: näyttö ei pimene kesken kokkailun.

5. Harrastekalenteri

Kaikkea on testattu, mutta manuaalisen käyttöliittymän voittanutta ei ole vielä tullut vastaan. Ikean magneettitaulu, tussi, paperista ja sinitarrasta askarreltuja tunnisteita – halpa ja helppo. Sopii myös lukutaidottomalle. Jakaminen? Ota kuva ja lähetä se lapselle 🙂

 

Paluu 37,5 tuntiin

Paluu 37,5 tuntiin

Osa-aikatyöt, yrittäjäpuoliso, kotona hoidettava vauva, puolipäiväeskari, koululainen, kaksi jalkapallojoukkuetta ja kaksi jääkiekkojoukkuetta. Jotain tästä vuodesta opin, mutta sitä en, miten hermoromahdukset kämpän räävittömästä siivosta vältetään.

  1. Opin, että kotona voi tosi helposti kehittää kinan siitä, kumpi ”saa mennä tänään töihin”.
  2. Opin myös, että mitä enemmän tekee etätöitä, sitä suurempi elämys on seistä työpaikan kahviautomaatilla ja kysyä oikealta ihmiseltä, mitä hänelle kuuluu.
  3. Kahviautomaatin tarjonta ei kuitenkaan muutu yhtään herkullisemmaksi, vaikka kuinka tekisi etätöitä.
  4. Vanhemmuus ”läpystä vaihto” –periaatteella on mahdollista saada toimimaan. Vain kerran lapset jäivät ilman päivällistä, kun kumpikin luuli toisen hoitaneen homman vuorollaan.
  5. Kukaan ei mennyt rikki, vaikka vastailin sähköposteihin välillä hiekkalaatikon reunalta.
  6. Kukaan ei mennyt rikki, vaikka jätin joskus vastaamatta.
  7. Kaverit, vapaa-aika ja harrastukset? Lapsille, kyllä, aikuiset odottavat yhä vuoroaan.

Vähän asiallisempia vinkkejä osa-aikakotiäitiyteen kirjoittelin täällä.

working mom

Hoitovapaa ja osa-aikatyö, näin sen teet

Hoitovapaa ja osa-aikatyö, näin sen teet

Olen vajaan vuoden elänyt arkea, jossa on mukana kaksi aikuista ja kolme liikkuvaa työtä sekä kolme lasta. Lapsista kaksi on alle kouluikäistä kotona hoidettavaa, ja lapsilla on harrastuskertoja viikoittain vähintään kymmenen. Puhe ruuhkavuosista on saanut ihan uuden merkityksen, kun aikuiset vaihtavat eteisessä vetovuoroja, autonavaimia ja lapsia joskus viisikin kertaa päivän aikana.

”Hoitovapaan” ja osa-aikatyön yhdistäminen on silti ollut paras päätös koskaan. Uskon, että erilaiset joustavat työsuhteet voisivat onnistua lukuisilla työpaikoilla, jos niitä vain uskaltaa ehdottaa. Ennakkoluuloja on paitsi työnantajalla, usein myös tekijöillä itsellään. Tässä omat selviytymisvinkkini.

Anna tilanteen elää. Sovi työajan lyhentämisestä tai muista työnkuvamuutoksista määräajaksi, koska omaa ja perheen jaksamista on vaikea ennustaa.

Pidä kirjaa työajastasi, koska tuntilaskuri antaa välittömän varoituksen, jos kuvio on riistäytymässä käsistä. Työajan kirjaamisella on myös yllättävän iso henkinen vaikutus: kun tuntimäärä ylittyy, se antaa joskus myös perfektionistille luvan ottaa rennosti, vaikka kaikki työt eivät olisikaan valmiiden kasassa (etenkään kun ne eivät koskaan ole). Kirjaa myös työsi tulokset. Vaikka pomo ei niistä vaatisi dokumentteja, lista suorituksista on hyvä selkänoja – esimerkiksi silloin kun sovitut osa-aikaisuuden kriteerit eivät enää riitäkään.

Raha. Muista, että pienempiä tuloja verotetaan vähemmän. Selvitä tarkkaan tukimahdollisuudet. Me esimerkiksi saamme sekä kotihoidontukea että joustavaa hoitorahaa, vaikka molemmat aikuiset ovat töissä (osa-aikaisesti).

Tukiverkostot. Kukaan ei selviä ilman apua. Ota vastaan kaikki tarjolla oleva tuki sukulaisilta, naapureilta, kavereilta ja lasten kavereiden perheiltä. Kaikilla on mahdollisuus virittää jonkinlainen verkosto, sillä apu ei tarkoita vain lastenhoitoa – muista myös kimppakyydit, leikkitreffit ja kauppa-apu. Tarjoa itse apua aina kun voit, koska sitä kuitenkin olet kohta itse pyytämässä.

Tekniikka. Perheen arkea helpottavia välineitä on vaikka kuinka paljon, opettele käyttämään niitä. Meillä toimivat ainakin nämä:

  • Skype, Whatsapp: Perheen sisäinen viestintä ja kimppakyytipostit.
  • Wunderlist: Todo-listat, myös jaettuna. Jaettuihin listoihin kirjataan kaikki puuttuvista kurahousuista auton huoltoon – se kirjaa, joka muistaa; se tekee, joka ehtii.
  • Kalenterit: Meillä aikuisten kalenterit on jaettu ristiin, molemmat näkevät toistensa menot, yhteisille on omat tunnusvärinsä ja harrastukset ajetaan kalenteriin suoraan Nimenhuudosta. Harrastusliikenne ja lasten muut menot kirjataan viikoksi kerrallaan tussitauluun seinällä – osin kuvasymboleilla, että lukutaidottomatkin perheenjäsenet pysyvät kärryillä. Väitän, että myös lapset tarvitsevat ikätasoistaan kalenteria, ettei arki vaikuta liian kaoottiselta.
  • Puhelin- ja videoneuvottelut: Jos voit, käytä kaikessa mihin kehtaat. Matkustamiseen käytetty aika on enimmäkseen hukattua.

Suunnittele. Varaa kalenterista aikaa työmenojen lisäksi myös vapaa-ajalle, sekä perheen että henkilökohtaiselle. Kokemukseen nojaten väitän, että myös nukkumiselle kannattaa ajoittain kalenteroida aikaa.

Unohda virka-aika. Töiden kantaminen kotiin on nykyaikaa. On täysin typerää istua toimistolla tiettynä aikana, jos jotkut tehtävistä tekee tehokkaammin kotona illalla kun lapset ovat nukahtaneet. Seuraa ajankäyttöäsi (vrt. tuntien kirjaaminen edellä) ja etsi tehokkaimmat paikat ja ajat työnteolle. Älä silti eristäydy. Varaa tarpeeksi aikaa esimerkiksi kasvokkaisille työpalavereille, niissä kun tärkein osuus on usein vapaamuotoinen rupattelu ennen ja jälkeen.

Nauti. Kun istut lapsen kanssa hiekkalaatikolla keskellä arkipäivää, vailla murhetta hukatuista uramahdollisuuksista tai henkilökohtaisesta konkurssista, pieni kaaos arjessa alkaa tuntua vaivan arvoiselta.