Maksamme sähköstä nyt 40 euroa päivässä ja se tuntuu ansaitulta rangaistukselta porsastelustamme

Kukaan ei ole välttynyt kuulemasta, miten sähkön hinta on pilvissä ja monet sen vuoksi pulassa. Itse kauhistelen paitsi sähkölaskuamme, myös sitä, miten törkeästi olemme sähköä aiemmin tuhlanneet. Sähkön kulutus on meillä pudonnut peräti 40 prosenttia aivan olemattomilla muutoksilla.

Meillä on siis sähkölämmitteinen omakotitalo. Se on rakennettu “hyvinä aikoina”, joten meillä on paljon korkeaa tilaa ja neliöitäkin yltäkylläisesti viidelle hengelle. Takka ja ilmalämpöpumppu sentään löytyvät, mutta vastapainoksi perheen teinit lotraavat sähkölämmitteistä vettä tosi mielellään.

Ja sitten meillä on toistaiseksi voimassa oleva sähkösopimus, joka on juuri noussut 49 snt/kWh:n hulppeaan hintaan. Edullinen määräaikainen sopparimme päättyi alkuvuodesta ja koska silloin jo tarjottiin “kalliita” määräaikaisuuksia, jäimme odottelemaan hintojen laskua. Odottelemme yhä…

Tällä hetkellä, pikkupakkasella, meillä kuluu sähköä noin 40 euron edestä joka päivä. Kyllä, se tarkoittaa siirtomaksuineen yli tonnin sähkölaskua, eikä se varmasti talven mittaan edes siihen jää. 

Laskimme, että jos kulutamme joulukuussa saman verran sähköä kuin vuosi sitten, sähkölasku ylittää helposti 2000 euron rajan. Vähempikin motivoi toimimaan, edes jotenkin.

Vastauksemme sähkön hintakriisiin on ollut – tadaa, mitä nerokkuutta! – sähkön säästäminen. On ollut suorastaan järkyttävää tajuta, miten helposti se on onnistunut. Olemme tehneet oikeastaan vain kaksi oikeaa muutosta, sillä “sammuta valot kun lähdet huoneesta” tai jopa “nyt se lorotus pitää siellä suihkussa lopettaa!” tuntuvat aika pieneltä tässä kuviossa. Silti näillä parilla hassulla muutoksella sähkön kulutus on meillä tipahtanut hulppeat 40 prosenttia viime vuodesta.

Sähkön säästö neljässä kuukaudessa yli 3000 kWh.

Olemme säästäneet sähköä neljässä kuukaudessa yli 3000 kWh. Marraskuun alusta hinta loikkasi roimasti, joten tällä hetkellä lasku on kulutuksen vähenemisestä huolimatta yli kolminkertainen viime vuoteen verrattuna.

Näin säästämme sähköä 1: ei sähkölämmitystä

Nyt eletään joulukuuta, eikä meillä ole vieläkään sähkölämmitys päällä muualla kuin kosteissa tiloissa ja teinin asuttamassa piharakennuksessa. Nolottaa todeta, että aiemmin lattialämmöt on napsuteltu päälle jo syyskuussa, ja vaikka nyt eletään leutoa loppuvuotta, eipä se viime vuosikaan tolkuttoman kylmä ollut. 

Ja siis: emme ole palelleet hetkeäkään, sillä pumppu ja takka ovat tehokäytössä. Sisälämpötila on koko ajan yli 20 asteen. Vaikka kovimmat pakkaset ovat luultavasti vasta tulossa, olen aika varma, että vastaava säästölukema pysyy seurantataulussamme jatkossakin, sillä kovilla pakkasilla me vasta olemmekin aiemmin tuhlanneet sähköä.

Puolet kämpästä peittävä laattalattia tuntuu kyllä nyt hiukan ikävältä (jos mietit remppaa, ilmainen vinkki: ei näin!). Eli rangaistus aiemmasta törkytuhlailustamme on nyt se, että joudumme kulkemaan villasukissa. Buhuu.

Näin säästämme sähköä 2: ei saunaa 

Meillä on sähkölämmitteinen hetivalmis kiuas, oikea sähkökriisiajan painajainen – ja me rakastamme saunomista! Sammutimme saunan elokuun alussa, ja niin kauan kuin pääsimme käymään mökillä puusaunassa, se ei oikein tuntunut missään. Nyt äskettäin saunoimme viikon verran, mutta sen jälkeen sauna taas sammutettiin. Siitä on tullut juhlahetkien erikoisuus… Sauna sinänsä ei kuluta tolkuttomasti ja vähentää kosteiden tilojen muuta lämmitystarvetta, mutta siellä käyminen lisää tietenkin veden kulutusta, joten kyllä saunakerralle hintaa tulee.

Ja nyt sitten mietimme, että olivatko nämä kaksi muutosta keskiluokkaisessa elämässämme suuri uhraus? Eivät todellakaan olleet, vaan olisimme voineet järkevöittää sähkön käyttöä jo vuosia sitten. Olemme olleet todellisia sähköporsastelijoita, vaikka muka mietin elämässäni hiilijalanjälkeä ja olen teeskennellyt tiedostavaa kuluttajaa.

Rangaistus tästä näyttäisi nyt olevan se, että vaikka kulutamme sähköä lähes puolet vähemmän kuin aiemmin ja neljässä kuukaudessa säästöä on tullut yli 3000 kWh, sähkölaskun loppusumma on yli kolminkertaistunut.

Voisimmeko tehdä vielä lisää? Varmasti, mutta esimerkiksi se klassinen valojen sammuttelu tai uunin käytön minimoiminen ovat meidän laskuissamme lopulta todella pieniä muuttujia. Sitäkin tietysti nyt harrastamme ja jonkin verran myös pyykkikuorman vähennystä, veden käytön vahtimista jne. Piharakennuksen eli teinin huoneen jättäminen kylmilleen on mahdollinen säästökohde, mutta toistaiseksi olemme valinneet perherauhan.

Pörssisähköä on moni ehdottanut, mutta siihen emme ole vielä uskaltaneet tarttua. Lapsiperheessä kulutuksen optimointi halpoihin hetkiin tuntuu haastavalta ajatukselta, ja tietenkään kämpän tai veden lämmitystä ei voi hoitaa “ensi tiistaina halvan sähkön aikaan”.

Ymmärrän tietenkin, että olemme aivan helvetin onnekkaita, koska emme ole ajautumassa vararikkoon näiden sähkölaskujen vuoksi – monelle toiselle jo paljon pienemmätkin summat tulevat olemaan katastrofi tänä talvena. Voin silti sanoa, että vaikka tonnin sähkölasku tuntuu ansaitulta universumin kostolta menneiden vuosien kerskakulutuksesta, se tuntuu silti myös arjessa ja pankkitilillä varsin kouriintuntuvasti, eikä meilläkään ole tällaiseen kriisiaikaan loputtomasti kestokykyä ja säästöjä. Olen aika varma siitä, että “rangaistus” aiemmista tuhlailuista ei ole vielä kokonaan realisoitunut.

Eroon lohtuostoista ja hamstraamisesta – #ostolakko2019

Eroon lohtuostoista ja hamstraamisesta – #ostolakko2019

Tein tälle vuodelle uudenvuodenlupauksen ostamattomuudesta. Toisin kuin aiemmat (lukemattomat) lupaukseni, tämä on herättänyt lähipiirissä tosi paljon kysymyksiä ja mahtavia keskusteluja. Omakin pää surisee aiheeseen liittyen, joten yritän jonkinlaista seurantaa. Instapostaukset tuskin riittävät, sanottavaa on aika lailla. (Ja täällä näyttää olevan tilaa, edellinen päivitys 3,5 vuotta sitten…)

Miksi (hitossa)?

On niin kovin keski-ikäistä ja keskiluokkaista saada ilmastomyönteinen ja kulutuskriittinen herätys ja vielä meuhkata siitä äänekkäästi siellä täällä sosiaalisessa mediassa. Satunnaisesti huomaan pitäväni kaiken maailman konmari- ja ekoinnostuksia pipertelynä, jonka tavoitteena on ostaa itselle puhdas omatunto. Että on tekopyhää teeskennellä tekevänsä asioita oikein, kun istuu tavarakasan päällä ja kuluttaa enemmän kuin melkein kukaan melkein missään maailman kolkassa.

Yritän kuitenkin olla kyynistymättä, sillä perusteet ostolakolle ovat kuitenkin ihan todellisia. Ihan oikeasti uskon, että valinnoillamme on väliä. Ihan oikeasti olen sitä mieltä, että muutoksia pitää tehdä – myös niitä pieniä.

Henkilökohtaisesti ahdistaa vietävästi, kun pitää koko ajan ostaa. Ahdistaa, kun huomaan ostavani jotain piristääkseni itseäni (tai muita). Ahdistaa, kun huomaan olevani kuin mikäkin pula-ajan mummu, jolla pitää olla aina kolme pakettia kahvia varalla, ettei vaan pääse loppumaan. Ja kun ahdistaa, pitää voida tehdä asialle jotain.

Tiedostan kovin kirkkaasti, että on etuoikeutettua päästä valitsemaan, kulutanko vai enkö. Tiedostan senkin, että yksittäiset jätin-ostamatta-halvan-puseron-uhraukset ovat aika pieni rikka maailman tuhoon johtavassa valintojen vyöryssä. Että sitten kuitenkin oleellisempaa olis miettiä sähkönkulutusta, asumismuotoa ja matkustamista… Toisaalta ei suinkaan ole tarkoitus hankkia itselle sädekehää yksittäisellä lakkoprojektilla, vaan tarkoitus on oppia ajattelemaan toisenkin kerran, niin kaupassa kuin elämässä yleisemminkin. Samalla voi tehdä myös niitä isompia valintoja, eiväthän nämä toisiaan ulos sulje.

Ilahduttavaa on sekin, että tästä ”meuhkaaminen” on nyt jo herättänyt muissa vastakaikua ja jopa vastaavantyyppistä innostusta. Lakkomarssille siis!

Mistä luovun?

En osta itselleni mitään koko vuoden aikana. Ja kun kuitenkin ostan jotain, julkaisen kaiken minkä ostan. Tämä toivottavasti johtaa siihen, että ostan sellaista, joka on välttämätöntä ja joka tuotteena täyttää edes jonkinlaiset kestävien valintojen kriteerit.

Mitä tarkoittaa ”itselleni”? Ostolakko koskee kaikkea aineellista, jonka vain minä tarvitsen. Se ei siis koske hankintoja lapsille eikä perheen yhteiskäyttöisiä kulutustuotteita, kuten pyykinpesuainetta tai hammastahnaa. Sisäinen lakkovahti valvoo kuitenkin mm. sisustushankintoja eli ”perheelle” ostettavien asioiden pitää olla sellaisia, jotka joku muukin perheenjäsen voisi älytä tarvita. Koska perheessä on kolme poikaa ja aviomies, tämä tuskin pitää sisällään uusia käsipyyhkeitä tai huonekasveja… Myös kirpputorihankinnat ovat kiellettyjä. Luvallista on siis ostaa omaan käyttöön vain ruokaa, juomaa ja palveluita.

Mitä tarkoittaa kestävä valinta? Itselleni se tarkoittaa hankintoja, jotka ovat mahdollisimman ekologisia, mielellään vegaanisia, vähän pakattuja ja reilusti tuotettuja. Tuotteen pitää olla välttämätön ja kestää käytössä mahdollisimman pitkään. Lähituotannollakin on pieni painoarvo, mutta minulle se syntyy kuljetuskustannuksista, ei niinkään siitä että haluaisin tukea työllisyyttä enemmän paikassa x kuin paikassa y tai uskoisin, että kotimaisuus jotenkin automaattisesti tarkoittaa parempaa laatua. En ole valmis menemään valintojeni vuoksi äärimmäisyyksiin – en siis tule kehräämään omia villapaitojani – enkä käyttämään kohtuuttomasti rahaa. Tarkoitus olisi kuitenkin kyetä luopumaan monestakin tuotteesta kokonaan, kun nyt kotoa löytyvät loppuvat tai kuluvat loppuun.

Miksi ihmisellä on neljä deodoranttia? No siksi, että on varsin todennäköistä, että kaikki deodoranttitehtaat menevät yhtä aikaa konkurssiin.

Miksi ihmisellä on neljä deodoranttia? No siksi, että on varsin todennäköistä, että kaikki deodoranttitehtaat menevät yhtä aikaa konkurssiin.