Näin palaan lomalta niin, etten ole viikossa taas loman tarpeessa (+ todellisuus)

27.7.2022 | Työelämä

Juteltiin työkavereiden kanssa tänään siitä, miten lomalta palaaminen tavallisesti sujuu – tai miltä se ainakin tuntuu. Klassinen kaava on todistajanlausuntojen mukaan kolmiportainen:

1. Epäusko. Ihanko todella olen tässä taas? Mitä pitikään tehdä? Miksi en saa mitään aikaiseksi. Vaiheen kesto tyypillisesti 1-2 päivää.

2. Kiihdytys. Hyvänen aika, tätä olikin työelämä! Nyt kaasu pohjaan! Mitä kaikkea uutta kivaa tässä vielä keksitäänkin! Vaiheen kesto 1-2 viikkoa.

3. Uppoaminen. Kalenteri tukossa. Sähköposti tukossa. Slack/Teams/jokumuu vilkkuu tauotta. Olinko joskus lomalla? En muista.

Jos olet niin onnekas, että et ole vielä edennyt vaiheeseen kolme, tässä kolmen kohdan ohjelmani, jolla itse yritän välttää päätymästä umpikujaan.

Näin se tehdään

1. Pitkän loman jälkeen pehmeä lasku.

Vakavin virhe lomalta palatessa on aloittaa aamu perkaamalla läpi loman aikana kertyneet sähköpostit ja muut viestit. Voin luvata, että sen tehdessäsi enintään luot itsellesi illuusion ahkeruudesta – ja kiihdytät matkaasi kohti työvuoreen tukehtumista. Itse yritän myös välttää osallistumasta rutiinikokouksiin kahden ensimmäisen työpäivän aikana, samasta syystä. Töihin paluu on vain liian arvokas uuden alun hetki, eikä sitä siksi kannata pilata vanhoilla, huonoilla rutiineilla ja perustauhkalla.

Jos muistan ennakoida, varaan ennen lomaa ekoille työpäiville jotain kivaa ja yk-sin-ker-tais-ta puuhaa, esimerkiksi jotain rutiinihommaa, jota en vallan vihaa. Tämä helpottaa mahdollista töihin tarttumisen vaikeutta. 

Tärkein on kuitenkin tämä: pidän aivan aluksi itseni kanssa suunnittelukokouksen tai parikin, joiden tarkoitus on hahmottaa sitä, mitä ekojen päivien jälkeen olisi tarkoitus saada aikaan (ks. kohta 2 + 3). Tässä ei saa unohtaa kokousviinereitä ja muistiinpanoja, sillä omatoimikokoustaminen voi olla myös mukavaa! 

Lisäksi kontaktoin – mieluiten kasvokkain tai vähintään soittamalla – töissä olevat lähimmät työkaverit. Kontaktin tarkoitus on rupatella mukavia ja kuulla tärkeimmät uutiset. Lounastreffit ovat parhaita! Tiimiläisten kanssa on toki myös tärkeää suunnitella tulevaa, mutta sen aika on vasta henkilökohtaisen suunnittelun jälkeen.

2. Kalenterin (omaehtoinen) täyttäminen. 

Jos et täytä kalenteriasi, se täyttyy pyytämättä. Suunnittelukokouksessa itseni kanssa teen (tai päivitän) listan asioista, jotka on tehtävä päivittäin, viikoittain, kuukausittain. Varaan näille kaikille aikaa kalenteriin. Samalla tarkistan, mitkä kaikki kokoukset toistuvat kalenterissa – ovatko ne tarpeellisia? Jos kokouksiin pitää valmistautua, sille pitää olla kalenterissa aikaa varattuna.

3. Viestinnän pelisäännöt.

Paras tapa luoda itselleen (ja muille) tehokkuuden harhakuva on jatkuva viestintä. Varaan sähköpostille ja muulle viestinnälle kiinteät slotit päivistä ja lupaan taas kerran pitää niistä kiinni.

Vasta tässä vaiheessa on aika käydä läpi loman aikana kertyneet sähköpostit ja vanhat työlistat. Parasta olisi, jos uskallat tuupata kaikki loman aikana kertyneet viestit lukematta roskiin tai vähintään arkistokansioon (lue lisää täältä!). Itse yritän yleensä selvitä kasasta jossain tavoiteajassa eli mahdollisimman nopeasti ja samalla koostan viestien sisällöistä yhden työlistan.

No niin, eikö kuulosta hyvältä? Niin arvelinkin. Oikeasti se ei tietysti sujunut näin, yrityksestä huolimatta, vaan:

Todellisuus

1. Viiden viikon loman jälkeen seuraa kahden päivän kiemurtelu. Vasta kolmantena päivänä aivot alkavat heräillä työelämään. “Ai niin, tämäkin kuului tehtäviini.” Onneksi palasin töihin viikolla, jolla suurin osa väestä oli vielä lomalla. Samasta syystä en todellakaan soittele kenellekään. Yhden kollegan säikäytän puolikuoliaaksi olemalla viikon (kuukauden?) ensimmäinen yhteydenotto. Lounastreffit – no, treffailen enimmäkseen itseäni, se saa riittää.

Toisen päivän iltana pidän itseni kanssa suunnittelukokouksen ja laadin työllä ja tuskalla itselleni lukujärjestyksen seuraavaksi päiväksi. Jos vaikka saisin jo jotain järkevää aikaan.

2. Ai niin, se kalenteri. Aloitusviikkoni on jotakuinkin tyhjä, mutta ensimmäinen yritys kurkistaa tuleviin viikkoihin kaatuu siihen, että siellä on jo yli 20 palaveria per viikko ja perkaaminen tuntuu lähinnä aarniometsän avohakkuutalkoilta. Aikataulutan itselleni kalenterisavotan loppuviikoksi. 

3. En aloita lomalta paluuta siivoamalla sähköpostiani, koska se on jo siivottu. Kuulun siis siihen parjattuun joukkoon ihmisiä, jotka lukevat – ja myös vastaavat – maileihin lomalla. Älä tee kuten minä jne. on yksi elämän tärkeimpiä totuuksia.

Hoitovapaa ja osa-aikatyö, näin sen teet

Hoitovapaa ja osa-aikatyö, näin sen teet

18.3.2015 | Työelämä

Olen vajaan vuoden elänyt arkea, jossa on mukana kaksi aikuista ja kolme liikkuvaa työtä sekä kolme lasta. Lapsista kaksi on alle kouluikäistä kotona hoidettavaa, ja lapsilla on harrastuskertoja viikoittain vähintään kymmenen. Puhe ruuhkavuosista on saanut ihan uuden merkityksen, kun aikuiset vaihtavat eteisessä vetovuoroja, autonavaimia ja lapsia joskus viisikin kertaa päivän aikana.

”Hoitovapaan” ja osa-aikatyön yhdistäminen on silti ollut paras päätös koskaan. Uskon, että erilaiset joustavat työsuhteet voisivat onnistua lukuisilla työpaikoilla, jos niitä vain uskaltaa ehdottaa. Ennakkoluuloja on paitsi työnantajalla, usein myös tekijöillä itsellään. Tässä omat selviytymisvinkkini.

Anna tilanteen elää. Sovi työajan lyhentämisestä tai muista työnkuvamuutoksista määräajaksi, koska omaa ja perheen jaksamista on vaikea ennustaa.

Pidä kirjaa työajastasi, koska tuntilaskuri antaa välittömän varoituksen, jos kuvio on riistäytymässä käsistä. Työajan kirjaamisella on myös yllättävän iso henkinen vaikutus: kun tuntimäärä ylittyy, se antaa joskus myös perfektionistille luvan ottaa rennosti, vaikka kaikki työt eivät olisikaan valmiiden kasassa (etenkään kun ne eivät koskaan ole). Kirjaa myös työsi tulokset. Vaikka pomo ei niistä vaatisi dokumentteja, lista suorituksista on hyvä selkänoja – esimerkiksi silloin kun sovitut osa-aikaisuuden kriteerit eivät enää riitäkään.

Raha. Muista, että pienempiä tuloja verotetaan vähemmän. Selvitä tarkkaan tukimahdollisuudet. Me esimerkiksi saamme sekä kotihoidontukea että joustavaa hoitorahaa, vaikka molemmat aikuiset ovat töissä (osa-aikaisesti).

Tukiverkostot. Kukaan ei selviä ilman apua. Ota vastaan kaikki tarjolla oleva tuki sukulaisilta, naapureilta, kavereilta ja lasten kavereiden perheiltä. Kaikilla on mahdollisuus virittää jonkinlainen verkosto, sillä apu ei tarkoita vain lastenhoitoa – muista myös kimppakyydit, leikkitreffit ja kauppa-apu. Tarjoa itse apua aina kun voit, koska sitä kuitenkin olet kohta itse pyytämässä.

Tekniikka. Perheen arkea helpottavia välineitä on vaikka kuinka paljon, opettele käyttämään niitä. Meillä toimivat ainakin nämä:

  • Skype, Whatsapp: Perheen sisäinen viestintä ja kimppakyytipostit.
  • Wunderlist: Todo-listat, myös jaettuna. Jaettuihin listoihin kirjataan kaikki puuttuvista kurahousuista auton huoltoon – se kirjaa, joka muistaa; se tekee, joka ehtii.
  • Kalenterit: Meillä aikuisten kalenterit on jaettu ristiin, molemmat näkevät toistensa menot, yhteisille on omat tunnusvärinsä ja harrastukset ajetaan kalenteriin suoraan Nimenhuudosta. Harrastusliikenne ja lasten muut menot kirjataan viikoksi kerrallaan tussitauluun seinällä – osin kuvasymboleilla, että lukutaidottomatkin perheenjäsenet pysyvät kärryillä. Väitän, että myös lapset tarvitsevat ikätasoistaan kalenteria, ettei arki vaikuta liian kaoottiselta.
  • Puhelin- ja videoneuvottelut: Jos voit, käytä kaikessa mihin kehtaat. Matkustamiseen käytetty aika on enimmäkseen hukattua.

Suunnittele. Varaa kalenterista aikaa työmenojen lisäksi myös vapaa-ajalle, sekä perheen että henkilökohtaiselle. Kokemukseen nojaten väitän, että myös nukkumiselle kannattaa ajoittain kalenteroida aikaa.

Unohda virka-aika. Töiden kantaminen kotiin on nykyaikaa. On täysin typerää istua toimistolla tiettynä aikana, jos jotkut tehtävistä tekee tehokkaammin kotona illalla kun lapset ovat nukahtaneet. Seuraa ajankäyttöäsi (vrt. tuntien kirjaaminen edellä) ja etsi tehokkaimmat paikat ja ajat työnteolle. Älä silti eristäydy. Varaa tarpeeksi aikaa esimerkiksi kasvokkaisille työpalavereille, niissä kun tärkein osuus on usein vapaamuotoinen rupattelu ennen ja jälkeen.

Nauti. Kun istut lapsen kanssa hiekkalaatikolla keskellä arkipäivää, vailla murhetta hukatuista uramahdollisuuksista tai henkilökohtaisesta konkurssista, pieni kaaos arjessa alkaa tuntua vaivan arvoiselta.