Työelämän väärinymmärretyin sana

10.6.2022 | Itsejohtajuus, Työelämä

Tehdään tämä aluksi selväksi: vihaan puhetta leppoistamisesta (downshifting). Itse asiassa vihaan ajatustakin moisesta. Se johtuu ehkä eniten siitä, että olen itse melko kykenemätön minkäänlaiseen leppoisaan oleiluun, joka lienee jonkinlainen sisäänrakennettu välttämättömyys leppoistetussa elämässä. Silti ihan aidosti olen kyllä sitä mieltä, että muut voivat leppoistaa elämäänsä aivan vapaasti. Vihaan kuitenkin leppoistamiskeskustelua siksi, että se perustuu niin täydellisen väärinymmärretylle ajatukselle tämän päivän työelämästä.

Työelämässä puhutaan aivan liian usein tehokkuudesta ilman että oikeasti käydään läpi, mitä se oikeasti tarkoittaa. Niinpä tehokkuudesta on tullut pelote, uhkakuva, miltei kirosana, jonka vilauttaminen palaverissa saa päät kumaraan ja leukapielet kiristymään.

On aika luonnollista, että termi ymmärretään väärin, onhan ”tehojen nostaminen” vaikkapa tehdasympäristössä tarkoittanut ihan konkreettisesti kovemmalla höyryllä puuskuttavaa masiinaa ja tietysti myös kasvavaa polttoaineen tai raaka-aineen kulutusta. Sanaa on aivan varmasti myös käytetty tässä mielessä paljon – yt-neuvotteluissa, tuloksen sukeltaessa tai ihan vain ihmisten typeryyden vuoksi.

Me nyt kuitenkaan emme ole koneita, eikä useimpien työpaikka ole tehdas. 

Tehokkuus työssä tarkoittaa oikeasti ja yksinkertaisesti ainoastaan

  1. Oikeiden asioiden tekemistä
  2. Oikealla hetkellä
  3. Riittävän hyvin
Tehokkuuden lisääminen ei siis tarkoita sitä, että tekisimme jotain enemmän tai nopeammin tai, luoja paratkoon, paremmin kuin ennen. Se tarkoittaa ainoastaan viisaampia valintoja, toimintatapoja tai järjestystä. Joskus se tarkoittaa myös laadusta tinkimistä, mutta ei siksi, että pyrkisimme lisäämään samalla määrää vaan siksi, että usein on aivan turhaa tehdä 10+-suoritus, jos asiakas odottaa tai maksaa 8:n arvosta ja pakahtuu ilosta, kun toimitamme 9:n.
Tehokkuus onkin siis ennen kaikkea oveluutta – kirjaimellisesti sitä, miten viisas pääsee vähemmällä …lopputuloksista tinkimättä. Tätä voi soveltaa aivan yhtä lailla työhön kuin omaan arkeen.
 
Voi olla, että moni leppoistamisesta puhuvakin oikeasti on samoilla jäljillä, eikä kaikille vauhdin keventämisessä ole kyse siitä, että elämästä tiputetaan merkittäviä ja merkityksellisiä asioita, vaan tehdään tilaa niille tinkimällä siitä, mikä on vähemmän tärkeää. Sekin on täysin sallittua, että jollekin on tärkeää saada omaan arkeen enemmän tyhjiä hetkiä tai lokoisaa oleilua. Työelämään leppoistaminen ei kuitenkaan sellaisenaan istu vaan fiksumpaa olisi puhua juuri tehokkuudesta, ilman selittelyä tai puolustuspuheita.