Mitä olen oppinut projekteista

Mitä olen oppinut projekteista

Huolellisesti määritelty projekti on kankea ja vanhanaikainen. Ketterästi etenevä projekti on amatöörimäistä sähläystä.

Projektiryhmän jäsenen unohtaminen kokouskutsusta on henkilökohtainen loukkaus. Kokoukseen kutsuminen hankaloittaa ikävästi oikean työn tekemistä.

Projektimateriaalin lähettäminen sähköisesti tukkii sähköpostin tarpeettomasti. Materiaalin säilöminen intraan tarkoittaa, ettei se löydy enää koskaan.

Sähköpostin lukeminen kokouksen aikana on epäkohteliasta, paitsi jos minä luen ja ihan vähän vain. Sähköpostia voi kirjoittaa, jos ei naputtele kovaäänisesti.

Video- ja puhelinneuvottelun tärkein osuus alkaa sitten, kun yhteys on neuvottelun jälkeen katkaistu.

Kokousmuistion kirjoittaja tekee todelliset päätökset. Sillä ei ole kuitenkaan merkitystä, koska muistio on säilötty intraan.

Projektista tiedottaessa pitää muistaa, että tärkeintä on se, että tieto saavuttaa kaikki oikeat henkilöt. Tiedon lasketaan saavuttaneen oikeat henkilöt vain, jos henkilöt saavat tiedon toivomallaan hetkellä, haluamaltaan taholta, siinä muodossa kuin ovat tottuneet.

Projekti on onnistunut, jos kukaan ei ole sitä mieltä, että projekti on epäonnistunut. Epäonnistuneista projekteista opitaan se, että epäonnistuneista projekteista ei koskaan opita mitään.