9.9.2015 | Hajatelmia
Mediaa moititaan usein asioiden salailusta, kun jotain kylillä kiertävää huhua ei uutisoida. Tämän ongelman kanssa painimmekin jatkuvasti: miten voimme kertoa, että tartumme kyllä kaikkiin meille kantautuviin uutisaiheisiin, vaikka kaikki aiheet eivät jutuiksi asti kannakaan.Velvollisuutemme on reagoida ihmisten huoliin ja pyrkiä niitä vähentämään. Uutisiksi huhut päätyvät kuitenkin vain, jos voimme olla varmoja tiedon luotettavuudesta. Se tarkoittaa selvitystöitä, se tarkoittaa taustojen tutkimista, se tarkoittaa sitä, että reagointimme ei aina tule salamannopeasti. Rikoksiin ja rikoksen uhkaan suhtaudumme suurella vakavuudella, mutta luotettava tieto ei synny Jaa-nappia painamalla.
Sitaatti kirjoittamastani verkkokommentista, artikkeli kokonaisuudessaan Satakunnan Kansan verkkosivustolla.
23.2.2015 | Hajatelmia
Leikkisä, kokeileva, rohkea. Mihin bisnekseen yhdistäisit nämä adjektiivit? Arvaan, että journalismi ei tule ihan ensimmäisenä mieleen. Leikki ja pelaaminen ovat löytäneet tiensä myös mediatuotantoon sovelluskokeiluina, testeinä tai multimediailoitteluina, mutta varsin kaukana siintää vielä peliteollisuuden tuottama oivallusten ja hittituotteiden paraati.
Äskettäin julkaistu raportti pelillisyydestä journalismissa kehottaakin journalisteja ja mediataloja ottamaan oppia peliteollisuudesta.
1. Ajattele kuin pelisuunnittelija
Flexibility, formatting, iteration, playtesting, tiivistää raportti. Sen mukaan mediataloilla olisi paljon opittavaa peliyritysten tavasta kehittää uutta.
Kontrasti on vahva Suomessakin. Suurissa mediataloissa innovaatioita työstetään varmistellen. Pienissä taloissa niukat resurssit rajoittavat kokeiluja. Kaikki pelkäävät eniten sitä, että uskolliset tilaajat suuttuvat ja lakkaavat tilaamasta. Maailma valovuosien päässä pelibisneksestä, jossa rakennetaan tuotteita nollasta, riskirahoituksella ja asiakasmääriä arvaamalla ennakoiden.
Jos mediatuotannon talous olisi turvassa ja asiakasmäärä kasvussa, syytä muutokseen ei tietysti olisi. Jokainen tietää, että tilanne on täysin päinvastainen.
Pelimaailman opeilla uuden kehittämisestä pitäisi tulla työtä eikä sivutoimista ”innovoimista”. Kuinka suuri osa porukasta tänään rakentaa jotain täysin uutta (sisältöä tai tuotetta), jotain mitä ei ole koskaan ennen tehty tai nähty?
2. Rakenna yleisösuhde uudestaan
“There’s a relationship that we have with our audience that frankly is different than a lot of other news organizations. I mean, nobody puts a Chicago Tribune bumper sticker on the back of their car, but everyone’s got NPR stickers.”
Brian Boyer on ”Harnessing the Love” of the NPR Audience
Journalistisessa maailmassa on jäljellä iso annos paremmuudentuntoa. Lukijatutkimuksia tehdään, yleisöä kuunnellaan, kommentteja kerätään – kyllä – mutta jos lukijat olisivat olleet alusta lähtien mukana tekemässä valintoja, näyttäisikö aamun lehti siltä miltä se nyt näyttää? Väitän että liian toistuvasti ei: kun lukijat ovat päässeet äänestämään sisällöistä hiirtä klikkailemalla, lopputulos on usein ollut journalisteille järkytys. Ja jos silloin toimitus vastaa, että lukija ei tiedä omaa parastaan, ollaan jo melkoisen syvällä suossa. Kukaan ei rakasta tuotetta, joka uskoo tietävänsä paremmin.
Peliteollisuus on osannut tehdä brändejä, joiden symboleita ihmiset ostavat paitoihin painettuna ja pehmoleluiksi muutettuina. Voisiko mediatuote synnyttää samanlaisen tunnesiteen?
Raportti:
Maxwell Foxman: ”Play the News”, Tow Center for Digital Journalism at Columbia University
