Juteltiin työkavereiden kanssa tänään siitä, miten lomalta palaaminen tavallisesti sujuu – tai miltä se ainakin tuntuu. Klassinen kaava on todistajanlausuntojen mukaan kolmiportainen:

1. Epäusko. Ihanko todella olen tässä taas? Mitä pitikään tehdä? Miksi en saa mitään aikaiseksi. Vaiheen kesto tyypillisesti 1-2 päivää.

2. Kiihdytys. Hyvänen aika, tätä olikin työelämä! Nyt kaasu pohjaan! Mitä kaikkea uutta kivaa tässä vielä keksitäänkin! Vaiheen kesto 1-2 viikkoa.

3. Uppoaminen. Kalenteri tukossa. Sähköposti tukossa. Slack/Teams/jokumuu vilkkuu tauotta. Olinko joskus lomalla? En muista.

Jos olet niin onnekas, että et ole vielä edennyt vaiheeseen kolme, tässä kolmen kohdan ohjelmani, jolla itse yritän välttää päätymästä umpikujaan.

Näin se tehdään

1. Pitkän loman jälkeen pehmeä lasku.

Vakavin virhe lomalta palatessa on aloittaa aamu perkaamalla läpi loman aikana kertyneet sähköpostit ja muut viestit. Voin luvata, että sen tehdessäsi enintään luot itsellesi illuusion ahkeruudesta – ja kiihdytät matkaasi kohti työvuoreen tukehtumista. Itse yritän myös välttää osallistumasta rutiinikokouksiin kahden ensimmäisen työpäivän aikana, samasta syystä. Töihin paluu on vain liian arvokas uuden alun hetki, eikä sitä siksi kannata pilata vanhoilla, huonoilla rutiineilla ja perustauhkalla.

Jos muistan ennakoida, varaan ennen lomaa ekoille työpäiville jotain kivaa ja yk-sin-ker-tais-ta puuhaa, esimerkiksi jotain rutiinihommaa, jota en vallan vihaa. Tämä helpottaa mahdollista töihin tarttumisen vaikeutta. 

Tärkein on kuitenkin tämä: pidän aivan aluksi itseni kanssa suunnittelukokouksen tai parikin, joiden tarkoitus on hahmottaa sitä, mitä ekojen päivien jälkeen olisi tarkoitus saada aikaan (ks. kohta 2 + 3). Tässä ei saa unohtaa kokousviinereitä ja muistiinpanoja, sillä omatoimikokoustaminen voi olla myös mukavaa! 

Lisäksi kontaktoin – mieluiten kasvokkain tai vähintään soittamalla – töissä olevat lähimmät työkaverit. Kontaktin tarkoitus on rupatella mukavia ja kuulla tärkeimmät uutiset. Lounastreffit ovat parhaita! Tiimiläisten kanssa on toki myös tärkeää suunnitella tulevaa, mutta sen aika on vasta henkilökohtaisen suunnittelun jälkeen.

2. Kalenterin (omaehtoinen) täyttäminen. 

Jos et täytä kalenteriasi, se täyttyy pyytämättä. Suunnittelukokouksessa itseni kanssa teen (tai päivitän) listan asioista, jotka on tehtävä päivittäin, viikoittain, kuukausittain. Varaan näille kaikille aikaa kalenteriin. Samalla tarkistan, mitkä kaikki kokoukset toistuvat kalenterissa – ovatko ne tarpeellisia? Jos kokouksiin pitää valmistautua, sille pitää olla kalenterissa aikaa varattuna.

3. Viestinnän pelisäännöt.

Paras tapa luoda itselleen (ja muille) tehokkuuden harhakuva on jatkuva viestintä. Varaan sähköpostille ja muulle viestinnälle kiinteät slotit päivistä ja lupaan taas kerran pitää niistä kiinni.

Vasta tässä vaiheessa on aika käydä läpi loman aikana kertyneet sähköpostit ja vanhat työlistat. Parasta olisi, jos uskallat tuupata kaikki loman aikana kertyneet viestit lukematta roskiin tai vähintään arkistokansioon (lue lisää täältä!). Itse yritän yleensä selvitä kasasta jossain tavoiteajassa eli mahdollisimman nopeasti ja samalla koostan viestien sisällöistä yhden työlistan.

No niin, eikö kuulosta hyvältä? Niin arvelinkin. Oikeasti se ei tietysti sujunut näin, yrityksestä huolimatta, vaan:

Todellisuus

1. Viiden viikon loman jälkeen seuraa kahden päivän kiemurtelu. Vasta kolmantena päivänä aivot alkavat heräillä työelämään. “Ai niin, tämäkin kuului tehtäviini.” Onneksi palasin töihin viikolla, jolla suurin osa väestä oli vielä lomalla. Samasta syystä en todellakaan soittele kenellekään. Yhden kollegan säikäytän puolikuoliaaksi olemalla viikon (kuukauden?) ensimmäinen yhteydenotto. Lounastreffit – no, treffailen enimmäkseen itseäni, se saa riittää.

Toisen päivän iltana pidän itseni kanssa suunnittelukokouksen ja laadin työllä ja tuskalla itselleni lukujärjestyksen seuraavaksi päiväksi. Jos vaikka saisin jo jotain järkevää aikaan.

2. Ai niin, se kalenteri. Aloitusviikkoni on jotakuinkin tyhjä, mutta ensimmäinen yritys kurkistaa tuleviin viikkoihin kaatuu siihen, että siellä on jo yli 20 palaveria per viikko ja perkaaminen tuntuu lähinnä aarniometsän avohakkuutalkoilta. Aikataulutan itselleni kalenterisavotan loppuviikoksi. 

3. En aloita lomalta paluuta siivoamalla sähköpostiani, koska se on jo siivottu. Kuulun siis siihen parjattuun joukkoon ihmisiä, jotka lukevat – ja myös vastaavat – maileihin lomalla. Älä tee kuten minä jne. on yksi elämän tärkeimpiä totuuksia.