Luen enimmäkseen kaunokirjallisuutta, mutta nyt olen puskenut menemään liudan työelämäkirjoja. Tässä tiiviit opit napattavaksi, onhan tehokkuus päivän sana.
1. Daniel H. Pink: Drive: the Surprising Truth About What Motivates Us
Oppi: Palkitseminen ei ole vain tehotonta vaan suorastaan haitallista. Motivaatiota ruokkivat autonomia, huippusuoritukset sekä työn merkityksellisyys.
2. Alf Rehn: Johtajuuden ristiriidat: Miksi johtaja aina epäonnistuu ja miksei se ole ongelma
Oppi: Pomon ei tarvitse olla mestari kaikessa, eikä kukaan siihen kykenekään. Valitse oma (yksi) asiasi, johon fokus. Johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys riittävät pitkälle.
3. Matti Alahuhta: Johtajuus. kirkas suunta ja ihmisten voima
Oppi: Alamäki tai murros on aina mahdollisuus, hyödynnä se esim. kilpailijoiden rökittämiseen. Organisaation tulevaisuususko rakennetaan puhumalla (mutta ei katteettomalla positiivisuudella) – muista toisto.
4. Sari Torkkola: Lean asiantuntijatyön johtamisessa
Oppi: Rajoita keskeneräisen työn määrää. Valtaosa sählingistä ja hukasta on tiimien tai organisaation osien välissä, ei sisällä.
5. Sampo Sammalisto: Viisas pääsee vähemmällä – 52 niksiä onnellisempaan ja tehokkaampaan elämään
Oppi: Hyödynnä surutta tuntemiasi guruja ja kysy esimerkiksi, mitä lukevat, mistä oppivat. Opettele tekemään parempia esityksiä. Tee henkilökohtainen vuosibudjetti. (Ja itselleni: Olisin voinut kirjoittaa tämän kirjan itsekin, osaan siis jo vaikka mitä.)
6. Timothy Ferriss: 4 tunnin työviikko
Oppi: Suurin osa tehdystä työstä on hyödytöntä puuhastelua. Aikaa tuhlaantuu juuri niin paljon kuin sitä on käytettävissä. Näistä raivaamalla aikaa on melkein rajattomasti. (Pareton & Parkinsonin lait)
7. Shawn Achor: The Happinessa Advantage: The Seven Principles of Positive Psychology That Fuel Success and Performance at Work.
Oppi: Menestys ei välttämättä lisää onnellisuutta, mutta onnellisuus lisää menestystä lähes kaikissa tapauksissa.
Aika tarkkaan vuosi sitten tein itselleni lupauksen vuoden kestävästä ostolakosta. En ole juurikaan jaksanut siitä viime kuukausina jauhaa, joten moni on jo kysellyt, kuinka kävi. No, lyhyt vastaus kuuluu: kävi ihan hiton hyvin! Pidempi vastaus vaatiikin sitten aika paljon enemmän sanoja.
Ostolakon motiiveista olen kirjoittanut jo aiemmin. Tiivistettynä syitä oli noin kolme: 1) ilmastoahdistus, 2) ahdistus siitä, miten paljon erilaisia asioita kotoani löytyy, 3) ärsyyntyminen siihen, että olin oppinut palkitsemaan itseäni erilaisilla heräteostoilla, lähinnä vaatteilla.
Ostolakko on ollut hyvin monella tavalla opettavainen ja yllättävä kokemus. Ensimmäinen iso yllätys oli se, että eniten olen vuoden aikana miettinyt kosmetiikkaa ja erilaisia henkilökohtaisia purnukkavalintoja, en suinkaan vaatteita. Myös suurimmilta tuntuvat muutokset olen tehnyt purnukkarintamalla. Siksi tämä ensimmäinen ostolakon purku käsittelee nyt pelkästään tätä teemaa. (Kyllä, teen muitakin avautumisia vielä – ainakin rahasta pitää erikseen jutella, samoin niistä vaatteista.)
Tavoitteeni ostolakossa oli vähentää kulutusta ja kuluttaa järkevämmin (ekologisemmin, kestävämmin), ei niinkään lopettaa ostamista aivan kokonaan. Aivan hämmentävän paljon olen kuitenkin jättänyt myös ostamatta – siis ihan konkreettisesti vähentänyt ”tarpeistani”.
Hiustenhoito on luultavasti se radikaalein esimerkki tekemistäni muutoksista.
Ennen: Shampoo, hoitoaine, hiuksiin jätettävä hoitosuihke, öljy latvoihin. Lämpösuojasuihke, suolasuihke. Muotoilutuote tai parikin. Ainakin seitsemän (7!) purnukkaa joka hiivatin hiustenpesun yhteydessä. Lisäksi tietysti pesin hiukseni käytännössä päivittäin. Hiukset värjäsin kerran kuukaudessa markettituotteilla.
Nyt: Pesen hiukset ruissihtijauholla. (Jos järkytyt tästä, lue myös tämä.) Lisäksi saatan käyttää sähköisyyttä poistamaan suolasuihketta, jonka muuten nykyisin teen itse. That’s it! Lisäksi hiustenpesukertojen määrä on vähentynyt, vaikka liikuntaharrastusten vuoksi edelleen tuntuu tarpeelliselta pestä päätä monta kertaa viikossa. Välillä riittää kuitenkin pelkkä vesi. Käytössä siis kaksi (2) tuotetta, jotka molemmat löytyvät ruokakaupasta. Hiusvärinä on nykyisin henna, värjäys edelleen noin kerran kuussa.
Mitäs tämä on sitten tehnyt hiuksilleni? Ei ainakaan mitään huonoa. Hiukset ovat hyväkuntoiset, kasvavat kivasti ja kiiltävät nätisti. Myönnän kyllä, että vaatimustasoni on tässä aika matala… ja madaltunut edelleen. Miksi tuhlaisin elämääni miettimällä, miltä tukka näyttää? Tahmatukkaa en kuitenkaan kestä ja ensivaiheen epäonnisten palashampookokeilujen jälkeen siitä ei ole tarvinnut kärsiä ollenkaan.
Sama linja on pitänyt myös muulla kosmetiikkarintamalla. En ole luopunut meikistä, mutta loppuun kuluneet tuotteet olen joko korvannut harkitummilla vaihtoehdoilla tai jättänyt kokonaan pois. Muutokset tuntuvat itsestä nyt yhteensä isoilta, mutta arjessa tämä ei kuitenkaan ole tuntunut – tai näkynyt! – oikein mitenkään. Niin helppoa, että aiemmat tyhmät valinnat ja tuhlaus tuntuvat nyt entistä typerämmiltä.
kaikki vartalovoiteet ja kuorintatuotteet (kookosöljy tai tsi-kookos-sokerikuorinta)
kaikki erilaiset kasvojen puhdistustuotteet (oliiviöljy)
vanulaput meikinpoistossa (tsi-kestolaput)
Jäänyt kokonaan pois: Hiusten hoitoaine, kaikki hiusten muotoilutuotteet, kynsilakat ja luomivärit yms. fiilisostot meikkiosastolla. (Käytän toki edelleen kaapeista löytyviä loppuun)
Ennallaan: Ei oikein mikään. (En huomioinut ostolakossa perheen yhteisiä ”kosmetiikkahankintoja” – tähän laariin jäi lopulta vain hammastahna, joka toki edelleen käytössä)
Ostokset vuoden aikana:
palashampoo (ainut joka ei lopulta toiminut)
McCurth henna hiusväri x5
Boho kulmakynä
Lavera sheavoi
Body Shop aloe deodorantti x2
Body Shop bb-voide
Lavera mineraalipuuteri
Boho ripsiväri
Rahaa henkilökohtaiseen hygieniaan ja kosmetiikkaan yhteensä vuoden aikana: 143,55 €
(En laskenut tähän ruokakaupassa tehtyjä kosmetiikkaostoja, esim. ruisjauhot, suola, oliiviöljy, kookosöljy… Nekin huomioiden rahan säästö on ollut merkittävä, vaikkei tavoite sinänsä ollutkaan.)
Olen jo vuosia yrittänyt rimpuilla vastaan sitä ajatusta, että kun ikää tulee lisää (ja lompakossa on enemmän rahaa), erityisesti naiset muka ”tarvitsisivat” koko ajan uusia purnukoita käyttöönsä. Ähäkutti! Kosmetiikan osalta tuntuu nyt, että tällaista ei-aivan-absoluuttista ostolakkoa on erittäin helppo jatkaa myös ensi vuonna. Kaikki hankalammat valinnat ja kokeilut on tehty ja nautin aivan älyttömästi, kun kaappeihin kertyneet purkit ja purtilot ovat alkaneet pikkuhiljaa vähentyä. Meikkipussissa on vielä pari ”välttämätöntä” tuotetta, jotka loppuessaan vaihtuvat kestävämpiin vaihtoehtoihin, mutta uusia tuotteita en aio enää ottaa käyttöön.
Vuoden kaikki kosmetiikkahankinnat.Koko vuoden ”hoitamaton” tukkani luonnontilassa.
Minulla on neljä sähköpostitiliä, joita käytän ja seuraan aktiivisesti eri tarkoituksissa. Tänä aamuna inbox-saldoni oli työmailissa 1 ja kolmessa muussa 0, 1 ja 3. Saan päivittäin 50-100 sähköpostia, ja vaikka sähköpostin määrä on viime vuosina onneksi ollut tasaisessa laskusuhdanteessa, virran hallinta ei ole ollut minulle mikään itsestäänselvyys. Muutama vuosi sitten oli ihan arkea, että inboxissani oli viisinumeroinen määrä viestejä.
Sähköposti tai yleisemmin mikä tahansa viestintäväline voi olla järjetön aikasyöppö, vaikka miten olisi välttämätön. Ratkaisu pulmaan ei silti useinkaan ole – tai voi olla – koko vehkeestä luopuminen tai eriasteiset laiminlyönnit, koska vähintään työelämässä ilman mailia ei töitä voi tehdä kunnolla. Tässä siis viiden kohdan toimintaohjeet sinulle, joka haluat elämäsi Outlookilta tai Gmaililta takaisin.
Project INBOX NOLLA
1. Tee sähköpostilaatikkoosi kansio ”Vanhat viestit”. Siirrä kaikki saapuneet-listan viestit sinne. TADAA! Inbox nolla! Vanhoihin viesteihin on lupa kajota, jos tulee kyselyitä tai reklamaatioita, mutta oikeasti kukaan ei ole niin tärkeä, ettei voisi kerran elämässä jättää muutamaa asiaa hoitamattakin.
Helpottava tipsi: Hoida siivous viikonlopun, loman tai muun hiljaisemman jakson jälkeen, silloin välitöntä vastausta odottavien viestien määrä on pienempi.
2. Oikeasti työ alkaa vasta tästä.
3. Mieti kuinka usein sähköposti pitää lukea (esim. 2x päivässä) ja kuinka kauan haluat käyttää siihen aikaa, sisältäen viesteihin vastaamisen (esim. 30 min). Vähennä määristä puolet ja merkitse tämä kiinteä sähköpostiaika kalenteriisi. Kyllä, joka päivälle.
4. Kalenteroituna aikana käsittele jokainen uusi sähköposti. Vaihtoehtoisia kohtaloita kullekin viestille on tasan 3
Roskat. Tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan puhdas roskaposti ja mainokset. Deletoi heti.
Viestit, joihin ei tarvitse vastata välittömästi. Nämä viestit siirretään suoraan kansioon (viestit saa toki lukea ensin, mutta ei ole pakko :). Tee paljon kansioita eri aihepiirien mukaan, niistä rakentuu ajan myötä siisti arkisto itsellesi. Ja huom! Jos viestissä on yksikin järkevä lause, sen voi säästää – digitila ei lopu. Säästät tukuittain arvokasta aikaa, kun et pysähdy joka viestin kohdalla miettimään, voitko tarvita sisältöä vielä joskus. Jos viesti on muistutus tehtävästä työstä, kirjoita tehtävä erilliselle työlistallesi ja siirrä viesti sitten kansioon. Pois silmistä, pois häiritsemästä.
Viestit, joihin pitää vastata heti. Tulet yllättymään siitä, kuinka vähän näitä on. VASTAA NIIHIN HETI.
HUOM! Älä jätä saapuneisiin viestejä, jotka vaativat tekemistä JA vastaamista sen jälkeen. Kun olet hoitanut työlistaltasi ko. homman, löydät viestin kylläkansiostaan vastaamista varten.
Protipsi: jos laatikossasi on maili, joka vaatii välitöntä reagointia, mutta aihe on laaja ja monimutkainen, vastaa näin: ”Tämä aihe on laaja ja monimutkainen, joten sitä ei kannata käydä läpi sähköpostissa. Ehdotan tapaamista (kaksi vaihtoehtoista ajankohtaa) / lähetän kalenterikutsun”.
Kalenterihetken lopussa inbox on taas nolla. (Entä jos aika loppuu kesken? Puolestani voit vaikka deletoida loput viestit. Rajansa kaikella!)
5. Lopuksi kaikkein vaikein: älä avaa sähköpostia lainkaan muuten kuin itsellesi sallimanasi ajankohtana. Poista kaikki sähköposti-ilmoitukset kännykästä ja tietokoneelta (ne pikkubannerit, jotka vilkuttavat tai jopa piipittävät uusista viesteistä). Vakavista oireista kärsivien voi olla aiheellista poistaa mailisovellukset kännykästä kokonaan. Viestintä tulee kyllä hoidettua, koska olet varannut sille aikaa. Kaikki muu mailiin käytetty aika on varastettu tärkeämmistä töistä ja fiksujen ajattelusta.
Protipsi: Sama kohtelu kannattaa valuttaa kaikkiin muihinkin käytössäsi oleviin viestivälineisiin: Messenger, Teams, Skype, Whatsapp, Snapchat… Jos olet Tärkeä Henkilö, voit infota tiimillesi/lähipiirillesi, mikä näistä välineistä tavoittaa akuuteissa tilanteissa – kaiken muun voit sammuttaa 23,5h vuorokaudessa.
Miten niin?
Q: Jos vastaan kolmeen mailiin kolmessa eri hetkessä tai kolmeen mailiin yhdessä hetkessä, eikö tähän muka kulu yhtä paljon aikaa?
A: Ei, koska et koskaan toimi näin johdonmukaisesti. Oikeasti luet viestejä vessassa tai ruokapöydässä ja mieleesijää pyörimään ”se joku viesti, johon piti reagoida, missä se olikaan” ja tämäkatkoo ajatuksiasi paljon useammin kuin on järkevää.
Q: Miksi inboxin pitäisi olla tyhjä? Miten se muka eroaa siitä, että kaikki viestit hillotaan kansioissa?
A: Oletko koskaan laskenut, paljonko aikaa käytät inboxin viestimeren edestakaiseen selailuun? Otsikoiden silmäilykin onajan haaskausta, eikä yhtään kannata väheksyä ”puhtaan pöydän” henkistävaikutusta.
Q: Eikö pitäisi puuttua siihen, miksi sähköpostia tulee niin paljon? Lopettaa uutiskirjeitä, muuttaa toimintatapoja jne.?
A: Sopii yrittää. En lupaa tuloksia tunnissatai kahdessakaan.
Q: Eikö homma kannattaisi aloittaa sillä, että siivoaa saapuneet kunnolla eikä vain dumppaamalla kaikkia kerralla johonkin kansioon?
A: Siitä vaan, mutta kummasta saat nopeammin hyvänfiiliksen? Aivan. Kuinka usein sähköposti noin yleensä aiheuttaa hyvääfiilistä? Sitä minäkin.
Q: Jos teen kaikista maileista tehtävän tehtävälistalleni, eikö sähköpostikaaos siirry sitten tehtävälistakaaokseksi?
A: Se on mahdollista, jos hoidat työlistaasi väärin. Saatanpa jakaa siitäkin pari killerivinkkiä…
Q: Ei minulla ole mitään ongelmia mailien kanssa. Miten maailmassa joku uusavuton ei ole saanut tätä asiaa hoidettua?
A: Ei siis ihme, että sinulla oli aikaa lukea tänne asti artikkelia, joka ei varsinaisesti sinua koske.
Nelipäiväinen työviikko nousi jälleen kerran vahvasti uutisagendalle. Kiistely lyhyemmän työajan järkevyydestä ei vain valitettavasti ole edennyt mihinkään järkevään suuntaan edeltävien kymmenen vuoden (vai 50 vuoden?) aikana, samat väsyneet argumentit toistuvat puolin ja toisin.
Jotta saisimme tulosta aikaan, ehdotan erityisesti erilaista asiantuntijatyötä teettäville työnantajille haastekampanjaa, jossa kuuden tunnin työviikkoa testataan käytännössä. Osa työntekijöistä velvoitetaan (tai luvitetaan) määräajaksi tekemään kuusituntista työpäivää tai nelipäiväistä työviikkoa. Työtehtävät ja tavoitteet eivät muutu. Pomot / johto eivät saa tietää, ketkä ovat kokeilussa mukana, ketkä normaalityöajalla, eivätkä tietysti voi kytätä kenenkään työaikaa. Kokeilun lopussa johto yrittää työn tulosten perusteella erottaa kokeilijat verrokeistaan.
Väitän, että erottaminen on mahdotonta.
Ydinkysymys kuuluu, voiko samat työtehtävät tehdä lyhyemmässä työajassa? Luultavasti ei voi, mutta samat työtehtävät voi monessa – jopa useimmissa? – tapauksessa tehdä järkevämmin lyhyemmässä ajassa. Ei huonommin, ei hikisemmin, vaan ehdottomasti järkevämmin. Todennäköisesti järkevämpi tarkoittaa monesti sitäkin, että osa tehtävistä jätetään kokonaan tekemättä – ja vielä niin, että tulokset eivät muutu mihinkään ja työntekijä on tasan yhtä kuormitettu tai kuormittamaton kuin ennenkin.
Eikö muka pidä paikkansa? Aivan varmasti pitää ja sen
todistamiseen löytyy luultavasti jokaisen elämästä omakohtaisia kokemuksia, jos
vain viitsii etsiä. Kerron pari omistani:
Kun saimme yhden lapsen, olin aivan ylikuormitettu. Miten ikinä pystyisin huolehtimaan useammasta? Nyt lapsia on kolme. Ihan hyvävointisia ovat, ja minäkin. Olen kuullut kerrottavan, että maailmassa on mielenterveydeltään vakaita perheitä, joissa on vielä tätäkin enemmän jälkikasvua. Jostain se aika lapsista huolehtimiseen tuntuu löytyvän.
Jokaisella kesä-, vanhempain- ja opintovapaallani muistan ihmetelleeni, miten ihmeessä ehdin koskaan käydä töissä, kun päivät täyttyivät ääriään myöten erilaisista välttämättömistä kodin-, perheen- ja itsehoidollisista toimenpiteistä (tai jopa opiskelusta). Nyt olen kolmen lapsen äiti, teen usein 50 tuntista työviikkoa, liikun aktiivisesti ja joskus onnistun tapaamaan myös ystäviä. Lapsetkin ovat, noh, edelleen hyvävointisia. Ja minäkin olen. Ihme on tapahtunut!
Kun opiskelin ja kävin töissä, gradun
tekeminen ei tuntunut mahdolliselta. En vain kyennyt venyttämään päiviini
ajattelemiseen ja lukemiseen tarvittavia tunteja. Vuosia myöhemmin tein gradun
kolmen lapsen työssäkäyvänä äitinä ja pistin ohessa vielä pystyyn
pienimuotoista sivuyritystä. Graduseminaaritkin kävin toisella paikkakunnalla,
kuin ohimennen.
Ja vielä: muutamia vuosia sitten surin
kovasti, kun en enää ehtinyt lukea kirjoja. Päätin muuttaa asian ja nyt luen kaunokirjallisuutta
150 kirjan vuositahdilla. Mistä aika tähän tuli? En todella tiedä. Jotenkin
oli sittenkin mahdollista tehdä samassa ajassa enemmän. Vuorokausi kun
käsittääkseni edelleen on 24-tuntinen.
Jos tuo kaikki edellä kerrottu ajan venyminen on mahdollista vapaa-ajalla, miten ihmeessä se ei pätisi työelämään? Ainakaan ei kannata kokeilematta tuomita.
Ennustin työpaikan blogissa ”mikrobloggaamisesta” uutta
trendiä vuonna 2005. Lukijakunta ei reagoinut millään lailla, korkeintaan piti
kahelina. Että kukapa tosiaan haluaisi raportoida arkisia tekemisiään internetiin.
No, Facebook oli tietysti tuolloin jo matkalla suuruuteen. Täsmälleen
samassa vauhdissa oma kyvykkyyteni ennustaa suuria trendejä on ollut
syöksykierteessä vastakkaiseen suuntaan. Tai vaikka kyvykkyyksiä olisi laajahkon
someriippuvuuden ansiosta jossain mielen perukoilla olemassakin, sosiaalisen
verkon kehitystahti on ollut niin roima, että ennustuksia on ollut vaikea ehtiä tehdä. Uudet ideat ehtivät tulla
ja mennä taas ennen kuin lauseenmuodostus on ehtinyt loppuun asti. Pakko silti
yrittää.
Some- ja viestintätrendit 2020-luvulla
Näkymätön somenäkyvyys
Taakse jäävät ne ajat, jolloin me mummut kokosimme Facebookiin koko elämänhistoriamme ja kaikki suvun kuvat, jotka ennen vanhaan liimattiin albumeihin. Tulevien vuosien nuoria aikuisia ei nimellä löydä somesta eikä mistään muualtakaan – someprofiilit tulevat ja menevät eri kanavissa, niiden tallennettu sisältö on tarkkaan valikoitua ja (nopeasti harvenevista) julkisista julkaisuistakin siivotaan suurin osa jälkikäteen pois. Näkyvä tai edes näkymätön digitaalinen historia on nolo. Tämä kehitys alkoi jo hyvän aikaa sitten, kun Facebook-viestintä alkoi painottua rajattuihin ryhmiin. Nuorisolaisten keskuudessa ollaan jo paljon pidemmällä, kun kokonaisia somekanavia hyödynnetään rajattuina, hetkellisesti elävinä maailmoina. Yksittäisen koululuokan sisälläkin kaveriporukat käyttävät eri kanavia, koska on tärkeintä löytää privaatti ”huone”.
Kahdenvälinen viestintä
Tavallisten tallaajien julkinen julkaiseminen noin ylipäänsä on henkitoreissaan, joten kun tulevaisuudessa haluan kertoa maailmalle söpöstä kissavideosta, poimin kaverilistaltani ne, jotka ansaitsevat tämän viestin siinä kanavassa, missä viesti sopivimmin tavoittaa. Tästä syystä Facebook Messengerin ”uutta” valtakautta on ennustettu jo pitkään ja, uskomatonta kyllä, myös perinteinen sähköposti tulee porskuttamaan entistä vahvemmin. Myös media tuntee (jo nyt) painetta kohdentaa tarkemmin viestejään. Muutaman vuoden päästä herättää suurta kummastusta, että joskus maksoimme lehdeksi nimitetyistä mediakokonaisuuksista, joissa oli aina sellaistakin sisältöä, mikä ei tilaajaa kiinnostanut. Häilyvät ja näkyvät digitaaliset profiilit (ks. edellä) ja yleinen tietoturvan kiristyminen tekevät kyllä kohdentamisen jatkossa vielä nykyistäkin vaikeammaksi. Viestintä sirpaloituu edelleen, ja jopa mikrovaikuttajat tavoittavat kiinnostuneen yleisön paremmin ja tehokkaammin kuin massamedia milloinkaan.
Kaikki mahtuu meemimittaan
Yhdysvaltain presidentin pääasiallinen kommunikointitapa on jo nykyisellään töksähtely Twitterissä. Samaan aikaan nuorten yleisöjen vahva viesti tiedotusvälineille on se, että älkää lörpötelkö niin vuolaasti, TL;DR. Massamedian massauutisointi tulee jäsentymään erittäin lyhyeen ilmaisuun, jossa kuvalla tai iskevällä videolla on väliä ja lauseita on korkeintaan kaksi. FB:n ja Instan storyt ovat tästä vasta alkusoittoa, ja vaikka Snapin ja TikTokin silmissä vilkkuva kommunikointi aiheuttaa vanhuksille lähinnä migreeniä, miniviestinnän virta on pian jokaisen arkea. Toivottavasti jo pikapuolin koulujen oppimateriaalit seuraavat perässä, sillä niissä jos missä olisi tärkeää osata viestiä tavoittavalla tavalla. Ja tietysti tämän kaltainen pitkä höpinä julkiseen blogiin on vanhanaikaisinta ikinä. Dinosaurus mikä dinosaurus.
Käytän evästeitä vain hyviin tarkoituksiin. Niiden avulla seuraan, mikä sinua täällä kiinnostaa ja voin kohdentaa markkinointia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Hyväksymällä evästeet varmistat siis, että voin palvella sinua paremmin ja että kuulet meistä uudestaan. Asetuksista voit valita, mitkä evästeet ovat sinulle ok.
Tämä sivusto käyttää evästeitä, jotta voisin kehittää sisältöä ja tarjota paremman käyttökokemuksen. Välttämättömiksi luokitellut evästeet tallennetaan selaimeesi, koska ilman niitä sivuston perustoiminnot eivät toimi kuten pitäisi. Tämän lisäksi käytämme kolmannen osapuolen evästeitä, joiden käytön voit kieltää tällä sivulla. Joidenkin evästeiden kieltäminen voi vaikuttaa sivuston toimintaan.
Toiminnalliset evästeet ovat välttämättömiä tietyissä sivuston toiminnoissa. Ne mahdollistavat esimerkiksi sisällön jakamista sosiaalisen median alustoille, palautteen keräämisen ja muita kolmannen osapuolen tarjoamia toiminnallisuuksia.
Analytiikan käyttämät evästeet auttavat seuraamaan, miten kävijät toimivat sivustolla. Nämä evästeet keräävät tietoa esimerkiksi kävijämäärästä, liikenteen lähteistä ja poistumissivuista.
Mainontaan liittyviä evästeitä käytetään mainonnan ja markkinoinnin kohdentamiseen. Nämä evästeet seuraavat käyttäjien liikkeitä sivustolta toiselle ja keräävät tietoa personoitua mainontaa varten.
Välttämättömät evästeet ovat pakollisia, jotta sivusto toimii, kuten sen pitäisi. Nämä evästeet varmistavat perustoiminnot sekä sivuston turvallisuusominaisuudet, anonyymisti.
