25.5.2015 | Hajatelmia
Osa-aikatyöt, yrittäjäpuoliso, kotona hoidettava vauva, puolipäiväeskari, koululainen, kaksi jalkapallojoukkuetta ja kaksi jääkiekkojoukkuetta. Jotain tästä vuodesta opin, mutta sitä en, miten hermoromahdukset kämpän räävittömästä siivosta vältetään.
- Opin, että kotona voi tosi helposti kehittää kinan siitä, kumpi ”saa mennä tänään töihin”.
- Opin myös, että mitä enemmän tekee etätöitä, sitä suurempi elämys on seistä työpaikan kahviautomaatilla ja kysyä oikealta ihmiseltä, mitä hänelle kuuluu.
- Kahviautomaatin tarjonta ei kuitenkaan muutu yhtään herkullisemmaksi, vaikka kuinka tekisi etätöitä.
- Vanhemmuus ”läpystä vaihto” –periaatteella on mahdollista saada toimimaan. Vain kerran lapset jäivät ilman päivällistä, kun kumpikin luuli toisen hoitaneen homman vuorollaan.
- Kukaan ei mennyt rikki, vaikka vastailin sähköposteihin välillä hiekkalaatikon reunalta.
- Kukaan ei mennyt rikki, vaikka jätin joskus vastaamatta.
- Kaverit, vapaa-aika ja harrastukset? Lapsille, kyllä, aikuiset odottavat yhä vuoroaan.
Vähän asiallisempia vinkkejä osa-aikakotiäitiyteen kirjoittelin täällä.
18.5.2015 | Hajatelmia
Ostin itselleni aktiivisuusrannekkeen pitkällisen vertailun jälkeen noin kaksi kuukautta sitten. Laitteen hankinta perustui puhtaasti ei-mihinkään-järkevään. Halusin uuden lelun ja halusin kaiken sen tilastotiedon, jota aktiivisuusrannekkeet lupasivat elämästäni suoltaa.
Aktiivisuusranneke oli vielä onnistuneempi hankinta kuin uskalsin toivoa! Olen riisunut sen kädestäni (erittäin vastahakoisesti) vain peseytymisen vuoksi.
Disclaimerit arvioinnin taustalla: Tietämykseni muista markkinoiden aktiivisuusrannekkeista perustuu pelkästään internetin infotulvaan. En siis oikeasti vertaa tätä mihinkään muuhun kuin omiin odotuksiini ja ”tarpeisiini”.
Fitbit Charge HR plussat ja miinukset
+ Automaattisuus. Ranneketta, saati kännykkäsovellusta voi näpelöidä loputtomasti, mutta se ei ole välttämätöntä. Ranneke tekee kaiken mitä pitää ja tallentaa kaiken mitä lupaa ilman ensimmäistäkään napinpainallusta. Niinpä kun sykemittari on mukana vain energisillä hetkilläni, tämä kapine antaa tietoa elämästäni myös huonojen päivien ajalta. Aika paljon rehellisempi lähestymiskulma!
+ Unen seuranta. Maagisesti vempain tietää minuutilleen, koska nukahdan ja koska herään (tunnistus perustuu liikkeiden seurantaan ja syketasoon). Kevyen unen jaksot ja heräämiset näkyvät sovelluksen käppyröistä, ja yöunien laadun vertailu on todella koukuttavaa. Miten vähällä ja huonolla unella sitä pärjääkään! Ei tunnista alle tunnin päiväunia.
+ Puhelut. Värisee ja näyttää soittajan, kun puhelin soi. Krooniselle puhelimen hukkaajalle ja äänettömälle unohtajalle loistava apuväline. Palaverissa on tyylikkäämpää vilkaista kelloa kuin puhelinta.
+ Hälytykset. Puhelimen sovelluksen kautta voi virittää hälytyksiä (esim. herätyksen) ranteeseen. Huomaamaton mutta tehokas värinä on tosi ystävällinen tapa herätä aamulla tai muistuttaa itseään pysäköintiajan loppumisesta.
+ Syke. Ranteesta mitattu syke antaa yllättäen ihan yhtä päteviä lukemia kuin perinteinen sykemittari (omani on pari vuotta vanha Polar), mutta ilman rasittavaa vyötä. Ilman toimivaa sykemittausta suurin osa laitteen eduista häviäisi – tärkeää, koska useimmissa perusrannekkeissa sykeominaisuutta ei ole.
+ Käyttömukavuus. Ranneke on kädessäni kellon ympäri, ongelmitta. Toimii moitteettomasti, vaikka etenkin öisin ranneke on niin löysällä, että ei taatusti purista. Pehmeä rannekeosa, kevyt.
+ Akku. Kestää päiväkausia, latautuu esimerkiksi suihkun tai saunan aikana ihan riittävästi, joten laite voi olla kädessä käytännössä aina. Näyttö on normaalitilassa pimeä, säästää akkua.
+ Kello. Tuplanapautuksella ranteessa näkyy kellonaika. Yllättävän tarpeellinen juttu, vaikka olin ilman kelloa vuosikausia. Pikanäpäytyksen taakse voi valita myös jonkin muun toiminnon.
+ Aktiivisuus. Laskee eri syketasoilla vietettyjä aikoja, palkitsee hikoilusta.
+ Askelet. Toimii loogisesti, ei voi huijata esim. kättä heiluttelemalla. Osaa muuttaa jopa pyörän polkemisen askeliksi.
+ Tavoitteet. Voi asettaa lukuisia tavoitteita, päätavoitteen täyttymisestä saa ranteeseen värinäpalkkion, muut näkyvät hymynaamoina sovelluksessa.
+/- Porrasnousut. Mittaa näppärästi ylämäet ja rappuset, kannustava. Miinus siitä, että tämä on ainut mittari, joka on pari kertaa antanut epäloogisia lukuja (miten muka kiipesin 41 kerrosta työpäivän aikana?)
+/- Ulkonäkö. Huomaamaton ja suhteellisen tyylikäs, mutta kovin muovinen. Lienee kustannuskysymys tämä, enkä ehkä maksaisi pelkästä ulkonäöstä kovin paljon lisää. Jäänyt tähän mennessä pöydälle vain yhden vähän fiinimmän juhlan vuoksi.
+/- Kalorit. Laskee päivittäistä kalorikulutusta aktiivisuuden ja askelmäärien mukaan. Ei kauhean kiinnostava, jos ei laihduta, mutta syömistä tarkkailevalle varmasti erinomainen apuväline. Lisäksi mobiilisovellukseen voi syöttää kaiken mitä syö. Käsipeliä, vaivalloista ja hidasta. Ei mitään uutta tällä tontilla, vastaavia sovelluksia on AppStore pullollaan.
– Matka. Vaikuttaa siltä, että kuljetun matkan mittaus liittyy melko suoraviivaisesti askelmääriin, varsinaista paikannusta vempaimessa ei ole. Kilometrimäärä ei anna mitään sellaista, mitä pelkkä askelmittaus ei jo kertoisi.
– Bluetooth. Kuluttaa puhelimen akkua. Ei toki tarvitse pitää päällä kuin synkronoitaessa.
Mitä puuttuu:
- vedenkestävyys
- kellomaisempi olemus
- kosketusnäyttö
- tehokkaampi ohjaus (rannekkeen pitäisi voida karjaista, että nyt persus penkistä)
Ennustan:
- ei mene pitkään, että minulla on oikea älykello
- ei mene pitkään, että joka toisella vastaantulijalla on älykello tai jotain muuta puettavaa älyä
22.3.2015 | Hajatelmia
Montako weeällää maksavat angel wingsit? Missä maassa farmattiin kylpyammeita tänään? Kuinka paljon voittoa tuli tradessa? Kuka sai adit keneltä ja mitä sitten tapahtui?
Koululaisten perheissä kyllä tiedetään, mikä on tällä hetkellä pelien kuningas. Jos itse lapsena koulusta tultuani tartuin heti takki päällä puhelimeen (lankapuhelimeen, tietysti) ja soitin koulukavereilleni, omat lapseni tarttuvat kännykkään ja sukeltavat Growtopiaan (jos peliaika ja –päivät sallivat). Ja he eivät vain sukella sinne, vaan elävät peliä ja puhuvat growia, aamusta iltaan.
Itselläni on ollut periaatteena ymmärtää edes vähän kaikkia lasten suosimia pelejä, vaikken pelaamisesta niin itse muuten välitäkään. Ja ”Growin” kohdalla se on todella kannattanut. Minut on kelpuutettu mukaan peliin, joka on huikea yhdistelmä rakentelua ja strategiaa (kuten Minecraft tai Sims), viljelyä ja kaupankäyntiä (Hayday, Farmville), verkostoitumista ja vuorovaikuttamista (Second Life, Facebook) ja – koska pelikumppanini ovat enintään 10-vuotiaita – silkkaa anarkiaa ja sekoilua ja huumoria.
Lasten loputon innostus sai tutkimaan pelin maailmaa ja taustoja vähän tarkemmin. (Eilen esimerkiksi luin iltasaduksi pojalle pelin kehittäjän blogitekstejä…) Tässäpä viisi faktaa Growista:
- Growtopia on kahden yrittäjä-kehittäjän tuote, vasta pari vuotta sitten syntynyt. Idean isä Seth Robinson asuu Japanissa ja työpari Mike Hommel Kaliforniassa – eivätkä he tiettävästi ole koskaan tavanneet toisiaan livenä. He tekevät töitä kirjaimellisesti vuoroissa, kumpikin omalla aikavyöhykkeellään.
- Growiin perustettujen maiden määrä lasketaan miljoonissa – viime joulukuussa tekijöiden ilmoituksen perusteella luku oli 95 miljoonaa. Samanaikaisia pelaajia Growtopiassa on parhaimmillaan jopa 50 000.
- Growtopia on ”täydellinen freemium-peli”. Se tarkoittaa, että pelissä voi tehdä mitä tahansa ilman oikeaa rahaa. Rahaa kilisee silti tekijöiden kassaan kohtuullista tahtia – esimerkiksi AppStoressa peli on parhaillaan 8. tuottoisin peli.
- Growin lento on ollut niin nopeaa, että siitä ei ole markkinoilla vielä ainuttakaan oheistuotetta. Siis ei ensimmäistäkään! Ero esim. Angry Birdseihin on mieletön.
- Growtopian ikäraja on muuten 12. Jännä, että tästä ei ole kohkattu yhtä paljon kuin vaikka Facebookin ikärajasta? Suositus perustuu hyvin amerikkalaisilta tuntuviin perusteluihin, jotka löytyvät esimerkiksi AppStoresta: ”lievää tai satunnaista alastomuutta, väkivaltaa, uhkapelaamista”. Itse olen peliin tutustuttuani todennut sen lapsilleni sopivaksi. (Ja, huom, suhtaudun huomattavasti vakavammin esimerkiksi konsolipelien ikärajoihin ja niiden perusteisiin, etenkin kun puhutaan todellisesta väkivallasta sen sijaan, että piirrosukko rikkoo nyrkillä seinää.)
18.3.2015 | Työelämä
Olen vajaan vuoden elänyt arkea, jossa on mukana kaksi aikuista ja kolme liikkuvaa työtä sekä kolme lasta. Lapsista kaksi on alle kouluikäistä kotona hoidettavaa, ja lapsilla on harrastuskertoja viikoittain vähintään kymmenen. Puhe ruuhkavuosista on saanut ihan uuden merkityksen, kun aikuiset vaihtavat eteisessä vetovuoroja, autonavaimia ja lapsia joskus viisikin kertaa päivän aikana.
”Hoitovapaan” ja osa-aikatyön yhdistäminen on silti ollut paras päätös koskaan. Uskon, että erilaiset joustavat työsuhteet voisivat onnistua lukuisilla työpaikoilla, jos niitä vain uskaltaa ehdottaa. Ennakkoluuloja on paitsi työnantajalla, usein myös tekijöillä itsellään. Tässä omat selviytymisvinkkini.
Anna tilanteen elää. Sovi työajan lyhentämisestä tai muista työnkuvamuutoksista määräajaksi, koska omaa ja perheen jaksamista on vaikea ennustaa.
Pidä kirjaa työajastasi, koska tuntilaskuri antaa välittömän varoituksen, jos kuvio on riistäytymässä käsistä. Työajan kirjaamisella on myös yllättävän iso henkinen vaikutus: kun tuntimäärä ylittyy, se antaa joskus myös perfektionistille luvan ottaa rennosti, vaikka kaikki työt eivät olisikaan valmiiden kasassa (etenkään kun ne eivät koskaan ole). Kirjaa myös työsi tulokset. Vaikka pomo ei niistä vaatisi dokumentteja, lista suorituksista on hyvä selkänoja – esimerkiksi silloin kun sovitut osa-aikaisuuden kriteerit eivät enää riitäkään.
Raha. Muista, että pienempiä tuloja verotetaan vähemmän. Selvitä tarkkaan tukimahdollisuudet. Me esimerkiksi saamme sekä kotihoidontukea että joustavaa hoitorahaa, vaikka molemmat aikuiset ovat töissä (osa-aikaisesti).
Tukiverkostot. Kukaan ei selviä ilman apua. Ota vastaan kaikki tarjolla oleva tuki sukulaisilta, naapureilta, kavereilta ja lasten kavereiden perheiltä. Kaikilla on mahdollisuus virittää jonkinlainen verkosto, sillä apu ei tarkoita vain lastenhoitoa – muista myös kimppakyydit, leikkitreffit ja kauppa-apu. Tarjoa itse apua aina kun voit, koska sitä kuitenkin olet kohta itse pyytämässä.
Tekniikka. Perheen arkea helpottavia välineitä on vaikka kuinka paljon, opettele käyttämään niitä. Meillä toimivat ainakin nämä:
- Skype, Whatsapp: Perheen sisäinen viestintä ja kimppakyytipostit.
- Wunderlist: Todo-listat, myös jaettuna. Jaettuihin listoihin kirjataan kaikki puuttuvista kurahousuista auton huoltoon – se kirjaa, joka muistaa; se tekee, joka ehtii.
- Kalenterit: Meillä aikuisten kalenterit on jaettu ristiin, molemmat näkevät toistensa menot, yhteisille on omat tunnusvärinsä ja harrastukset ajetaan kalenteriin suoraan Nimenhuudosta. Harrastusliikenne ja lasten muut menot kirjataan viikoksi kerrallaan tussitauluun seinällä – osin kuvasymboleilla, että lukutaidottomatkin perheenjäsenet pysyvät kärryillä. Väitän, että myös lapset tarvitsevat ikätasoistaan kalenteria, ettei arki vaikuta liian kaoottiselta.
- Puhelin- ja videoneuvottelut: Jos voit, käytä kaikessa mihin kehtaat. Matkustamiseen käytetty aika on enimmäkseen hukattua.
Suunnittele. Varaa kalenterista aikaa työmenojen lisäksi myös vapaa-ajalle, sekä perheen että henkilökohtaiselle. Kokemukseen nojaten väitän, että myös nukkumiselle kannattaa ajoittain kalenteroida aikaa.
Unohda virka-aika. Töiden kantaminen kotiin on nykyaikaa. On täysin typerää istua toimistolla tiettynä aikana, jos jotkut tehtävistä tekee tehokkaammin kotona illalla kun lapset ovat nukahtaneet. Seuraa ajankäyttöäsi (vrt. tuntien kirjaaminen edellä) ja etsi tehokkaimmat paikat ja ajat työnteolle. Älä silti eristäydy. Varaa tarpeeksi aikaa esimerkiksi kasvokkaisille työpalavereille, niissä kun tärkein osuus on usein vapaamuotoinen rupattelu ennen ja jälkeen.
Nauti. Kun istut lapsen kanssa hiekkalaatikolla keskellä arkipäivää, vailla murhetta hukatuista uramahdollisuuksista tai henkilökohtaisesta konkurssista, pieni kaaos arjessa alkaa tuntua vaivan arvoiselta.
9.3.2015 | Työelämä
Huolellisesti määritelty projekti on kankea ja vanhanaikainen. Ketterästi etenevä projekti on amatöörimäistä sähläystä.
Projektiryhmän jäsenen unohtaminen kokouskutsusta on henkilökohtainen loukkaus. Kokoukseen kutsuminen hankaloittaa ikävästi oikean työn tekemistä.
Projektimateriaalin lähettäminen sähköisesti tukkii sähköpostin tarpeettomasti. Materiaalin säilöminen intraan tarkoittaa, ettei se löydy enää koskaan.
Sähköpostin lukeminen kokouksen aikana on epäkohteliasta, paitsi jos minä luen ja ihan vähän vain. Sähköpostia voi kirjoittaa, jos ei naputtele kovaäänisesti.
Video- ja puhelinneuvottelun tärkein osuus alkaa sitten, kun yhteys on neuvottelun jälkeen katkaistu.
Kokousmuistion kirjoittaja tekee todelliset päätökset. Sillä ei ole kuitenkaan merkitystä, koska muistio on säilötty intraan.
Projektista tiedottaessa pitää muistaa, että tärkeintä on se, että tieto saavuttaa kaikki oikeat henkilöt. Tiedon lasketaan saavuttaneen oikeat henkilöt vain, jos henkilöt saavat tiedon toivomallaan hetkellä, haluamaltaan taholta, siinä muodossa kuin ovat tottuneet.
Projekti on onnistunut, jos kukaan ei ole sitä mieltä, että projekti on epäonnistunut. Epäonnistuneista projekteista opitaan se, että epäonnistuneista projekteista ei koskaan opita mitään.
